Kuulumisia ja ne uudet polvisuojat

All league-treeneihin siirtymisen alkushokki alkaa kulua pois. Enää ei sinällään jännitä mennä treeneihin. Mutta edelleen katson aina mielenrauhani vuoksi, että onko joku muu uusista tyypeistä tulossa myös treeneihin. Muista uusista tyypeistä on nimittäin ihan uskomaton vertaistuki. Joskus sitä vähän pelkää, että on vanhempien tyyppien treenaamisen tiellä. Vaikka toisaalta ovathan joukkueen omat treenit sitten heitä varten ja on se parempi, että on tarpeeksi tyyppejä johonkin drilliin, vaikka sitten kömpelöitä ei-enää-fresareita, kuin että ei voitaisi tehdä jotain drilliä ollenkaan vähäisen treenaajamäärän takia. Mutta minkäs sitä omille epävarmuuksilleen noin vain tekee. Sentään taas vanhemmat tyypit kyllä kannustavat ja kehuvat, kun sen paikka on ja vakuuttelevat, että haluavat meidätkin sinne treeneihin.

Toisaalta olen myöskin oppinut jo ihan hirveästi taas lisää. Treeneissä tehdään paljon erilaisia pelitilanteita simuloivia drillejä ja ne avaavat usein todella hyvin yleistä pelinkulkua ja sääntöjä ja sitä, mitä missäkin tilanteessa kannattaa tehdä. Fresarikurssilla opetettiin meille luistelutaitojen perusteet, mutta nyt on pelinlukutaidon ja taktiikan vuoro. Ja no, niiden luistelutaitojen kartuttamisen myös. Etenkin nopeampi lateraaliliike ja se, että saisi koko ajan pidettyä perstuntuman jammeriin ovat työn alla. Ja minä yritän koko ajan muistuttaa itseäni pysymään matalammalla.

Jossain vaiheessa meiltä kyseltiin usein toiveita tulevan pelipaikan suhteen. Lue lisää

Se kerta kun (melkein) itkin treeneissä

Joskus roller derby on myös rankkaa. Rullaluistelu on hauskaa ja uusien juttujen oppiminen myös. Mutta itse olen aina kamppaillut kovasti odotusten ja niiden täyttämisen kanssa. Eniten ehkä oikeastaan omieni. Viime treeneissä tehtiin treenien lopussa jamien aloituksia. Tai oikeastaan pelattiin yksittäisiä jameja. Viime kerrasta ja vanhempien tyyppien rohkaisusta päättäväisenä otin kiinni jammerihatusta, kun sitä tarjottiin minulle. En ole vielä päättänyt mitä pelipaikkaa haluan pelata, joten pyrin rohkeasti ja ennakkoluulottomasti kokeilemaan kaikkea.

Jammaaminen on raskasta. Olen vielä aika kömpelö luistimillani. Minulla on taipumus siihen, että menen liian kovaa ja yritän liian vaikeita juttuja omaan taitotasooni nähden. Tilanne vain vetäisee minut mukaansa enkä ajattele. Tämän seurauksena kömmin paljon takaisin jaloilleni ja uuvutan itseni.

Enkä muutenkaan ole missään huippukunnossa. Kahden jamin jälkeen olin ihan loppu. Olin tosi hengästynyt ja ihan jamin lopussa olin lentänyt kuperkeikkaa selälleni. Lue lisää

Apua, en ole enää fresari?

Minarit on nyt tavallaan läpäisty. Mutta mitä nyt tapahtuu? Ensinnäkin viimeistään nyt on aika liittyä oman seuran jäseneksi, jollei jo aikaisemmin ole liittynyt. Meillä tämä tarkoittaa jäsenmaksun maksamista, jonka seurauksena pääsee seuran facebook-ryhmään ja -chattiin ja foorumille. Siellä kulkee info kaikenlaisista treenaamiseen liittyvistä asioista, tapahtumista derby-skenessä ja varainkeruusta sekä kaikesta mitä haluat mahdollisesti kysyä. Ja chatin puolella rennommista kyselyitä ja huikkailuista. (Esim. se kerta, kun jostain sai nyhtökauraa halvalla. Ja tyypit, jotka muuttivat, huikkailivat tarvitsevansa juttuja/haluansa eroon tavaroistaan.) Totta puhuen jäseneksi olisi ollut ihan hyvä idea liittyä jo heti aluksi, koska on mukavaa olla porukassa ja pysyä ajan tasalla paremmin.

Treeniaikatauluja säädettiin vähän, sillä fresarikurssin time slot on nyt käytössä kaikille ja vastaavasti me uudet luistelijat saamme nyt osallistua all league treeneihin ja jos sääntökoe on läpi, niin scrimmeihin myös. (Ne tyypit, jotka eivät tulleet minareihin, saavat höntsätä ja yrittää minareita vielä myöhemmin tai potentiaalisesti tulla syksyllä sitten uudelle fresarikurssille.)

All league treeneihin meneminen jännitti. Lue lisää

FTP: viikko 13, minarit!!1!

Maanantaina oli taas extra-treenit. Meille sanottiin, että tulkaa, jos haluatte vielä viimeiset hiomiset ennen minareita, mutta jääkää myös ihmeessä kotiin, jos koette tarvitsevanne enemmänkin lepoa. Päätin mennä, mutta ottaa varovaisesti. Paikalla oli myös paljon pelaajia ym. seuran tyyppejä. Paljon treenattiinkin niin, että porukassa olisi aina joku kokeneempi. Tämän hyvä puoli oli se, että oli aina vinkkejä ja neuvoja saatavilla. Huono puoli oli se, että oma kömpelyys ujostutti. Toisaalta treenin jälkeen tuli juteltua parin joukkueen jammerin kanssa ja oli jotenkin helpottavaa kuulla, että kyllä se pelaaminen ja pakassa oleminen vielä jännittää kokenuttakin tyyppiä.

Läpsit luisteltiin vielä kerran. Itse tosin tein sen päätöksen, etten tänään turhaan yritä täysillä. Viimeksi nimittäin se veti oikean takareiteni jumiin pariksi päiväksi, enkä halua minareissa sitten köpötellä menemään ihan jumissa. Meille oli aikaisemmin myös kerrottu, että jos pääsee 25 kierrosta siinä 5 minuutissa, niin voi jatkaa treenaamista jo muiden kanssa, kunhan sitten ennen ensimmäistä oikeaa peliä on suorittanut sen 27 kierrosta. Tämä on ihan hyvä meidän fresareiden jatkamisprosentin kannalta, arvelisin.

Tiistai kului puuhaamalla mahdollisimman paljon kaikkea ei-derbyisää, jotta ei turhaan ajattelisi minareita enempää kuin on pakko. En oikein enää itsekään tiedä jännittääkö minua vai ei. Keskiviikkopäivällä jännitys alkoi vähän pyöriä tietoisuuden laitamilla, kun muut tyypit jännittivät fresarichatissa. Oli sellainen olo, että jotenkin tähän kai kuuluisi valmistautua. Katsoa että syö hyvin? Venytellä? Yrittää olla jotenkin innostuneempi? Tällä hetkellä lähinnä toivon, että ilta tulisi jo ja että olisin jo luistimet jalassa ja pian se olisi jo ohi ja voisin ostaa itselleni vaikka jäätelön, jolla sitten juhlia läpi pääsemistä tai johon itkeä. (Spoileri: en lopulta koskaan ostanut mitään jäätelöä.)

Lopulta luin monta lukua Ookiku furikabutte -mangaa. Olen huomannut, että urheiluanimesta ja -mangasta tulee aina sellainen tsemppi olo ja niin tuli nytkin. Pyöräilin hallille sellaisissa fiiliksissä, että ”nyt mennään ja tehdään!!”. Pukuhuoneessa vielä kaikki purkivat fiiliksiään ja jännityksiään samalla kun laittoivat varusteitaan päälle.
Lue lisää

FTP: viikko 12, osa 2

Pohdiskeluni läpseistä päätyi siihen, että viikossa en kuitenkaan saa ratkaisevaa eroa aikaan oman kuntoni suhteen. Siksi en ehkä turhaan ryntää lepopäivinäkin lenkille ja uuvuta itseäni turhaan. Sen sijaan keskityn käymään ahkerasti kaikissa tarjolla olevissa treeneissä ja koitan ujuttaa sinne niin paljon crossoveria kuin mahdollista. Ei minun tarvitse valita sen välillä, että treenaanko ihan hulluna vai en ollenkaan. Treenaan sen verran kuin tuntuu järkevältä ja katson mihin se riittää. Aina sitä saa uuden mahdollisuuden myöhemmin. (Kyllä, minulla on taipumusta hetkellisesti ylireagoida ja sitten kun olen nukkunut asian päälle, todeta, että olen ollut hupsu.)

Perjantaina sain uudet ulkorullani. Ne olivat tosiaan huomattavan pehmeät ja läpi asti samaa materiaalia. Eivät siis mitkään super hienot tai kalliit. Pääsiäisenä kävin kotikotona ja nappasin vanhoista inline luistimistani laakerit. Ne olivat ABEC 5-laatuiset ja molemmin puolin metallisuojatut. Naputtelin ne paikoilleen uusiin ulkorulliini. Koska rullat olivat kauttaaltaan vähän joustavaa muovia, laakerit tuntuivat menneen vähän vinoon ehkä. Ainakin kun niitä pyöritti sormien välissä, ne vempottivat vähän. Täytyy katsoa voisiko niille vielä tehdä jotain.Lue lisää

FTP: viikko 12, osa 1

Maanantaina oli tiedossa pelinkatseluilta. Sinne kokoontui sekalainen läjä seuran tyyppejä fresareista joukkuelaisiin, reffeihin ja muihin. (Ja taas pidettiin esittelykierros.) Kaikki toivat jotain syötävää ja omat juomat. Ensin katsottiin maailman huipputason peli Gotham vs Rose City vuodelta 2016. Pelin seassa tuli paikalla olevilta kokeneemmilta paljon taustaa pelaajista ja selostusta pelitaktiikoista ja pelin tapahtumista. Se oli ihan avartavaa. Seuraavaksi katsottiin viimeisimmän Nantes-turnauksen oman tiimin peli One Lovea vastaan. Oli hauskaa seurata pelissä olleiden tyyppien reaktioita omaan pelaamiseensa. Oli mahtavaa viettää aikaa rennoissa merkeissä ja vähän taas tutustua muihinkin kuin fresareihin ja fresarikurssilla valmentaviin.

2017-4-19 peli-ilta

Keskiviikkona oli vihdoin taas fresaritreenit. Ilma oli vaihteeksi kiva ja pyöräilin treeneihin. Porukalla seisoskeltiin oven ulkopuolella, koska ainoa avaimellinen oli tulossa aika myöhään. Joten vedimme sitten off skates -lämmittelyn ulkona sillä aikaa. Päivän teema oli kenties minareita ajatellen juttujen kertaaminen. Tehtiin hiukan kaikenlaisia jarrutuksia ja hyppyjä ja muuta lämmittelyksi ja hiottiin vähän hittaamista. Ja tehtiin temppurataa. Ja otettiin aikaa parista minarivaatimuksesta. Ensinnäkin pujottelusta, jonka tällä kertaa pääsin kuin pääsinkin alle kuuteen sekuntiin, toisin kuin viimeksi.

Ihan lopuksi tehtiin vielä läpsit. Olin rehellisesti hiukan pettynyt, Lue lisää

FTP: viikko 11, hei me scrimmataan!

Tiimiläiset olivat rantautuneet Suomeen pelireissultaan. Myös paljon fresareita oli saapunut taas paikalle keskiviikkona. Treeneissä oli siis paria viimeisintä viikkoa enemmän porukkaa, mikä oli oikeastaan ihan mukavaa. Alkutreenien ajan kertailtiin paljon juttuja, jotka ovat aiheuttaneet haasteita: aurajarrutusten saamista terävämmiksi, kääntymisiä ja T stoppeja. (Sain kehuja käännöksistäni. (๑^‿  ^๑) )

Treenien loppuvaiheilla meitä odotti yllätys: ihka ensimmäinen scrimmi! Pelipaidat joukkueiden merkkaamiseen olivat pesussa, joten joukkueet määräytyivät sen mukaan, minkä värinen paita kenelläkin sattui olema päällä. Jakauduttiin mustaan ja värikkääseen tiimiin. Meille kerrottiin ensin, miten radalle on tapana asettua ja sitten laitettiin vaan ensimmäinen jami pyörimään.Lue lisää

FTP: viikko 6

Nilkka on vieläkin tietyissä asennoissa arka, mutta se alkaa kuitenkin tuntua jo pääosin hyvältä. Päätin, että voisin varovasti käydä kokeilemassa luistelemista. Skeittihalli Cubessa on maanantaisin naisten vuoro, jonka aikana saa mennä myös rullaluistimilla. En tosiaan teknisesti ottaen ole nainen, mutta arvioin, että läsnäoloni siellä on ihan ok, koska en myöskään ole mies. Yksi toinenkin fresari oli menossa ja oli ihan kivaa, ettei yksin tarvinnut mennä.

2017-3-6 ajat

Maksoin 2 euroa oven vieressä olevaan koppiin ja kiipesin yhden rampin päällä olevalle sohva-alueelle. Jätin sinne tavarani ja vedin välineet päälle. Lattia oli epätasainen verrattuna treenihalliin, mutta ehkä se oli ihan hyvää harjoitusta. Lähinnä luisteltiin tasaista aluetta ympäri. Ja harjoittelin vähän käännöksiä ja hyppyjä. Ja koukkasin pari kertaa varovasti rampin kaltevan reunan kautta. Ei kyllä käy kateeksi banked track derbyn pelaajia.

2017-3-6 Cube

Porukkaa oli varsin vähän. Ehkä derby-tyypit on sallittuja naisten vuorolla siksikin, että porukkaa on yleensä vähän, jolloin emme ole niin paljon tiellä? Joka tapauksessa oli mukavaa päästä kokeilemaan juttuja rauhassa omaan tahtiin. Nilkka tuntui ihan hyvältä, joten päätin, että uskallan mennä keskiviikkona omiin treeneihin.

Kuulemma nyt ollaan noin puolessa välissä kurssia ja kaikki minareissa (minimum skills test) vaadittavat jutut on käyty läpi. Minä olen missannut ainakin ne treenit, joissa opetettiin whippejä. Mutta oletan, että nyt alkaa se vaihe, kun kaikkea hiotaan paremmaksi ja ne tuleva vielä uudestaan.

Oli kivaa taas päästä oikeisiin treeneihin ja minulla oli ensimmäistä kertaa alla omat rullani. Ne eivät eronneet kovin dramaattisesti lainarullistani. (Hyvin kuluneet 86A rullat, ehkä?) Laitoin enemmän mielenrauhan vuoksi nilkkaani teipit, varoen kovasti säärikarvojani.

Lue lisää

Puuhaa ja pohdintoja nilkan parantuessa

Satuin huomaamaan maanantaiaamuna, että Jam in the Boxiin oli tullut Radar Halo 88A-rullia. (Aikaisemmin niitä ei ollut varastossa.) Tilasin ne siltä istumalta, koska vaikka lainarullat ovat hyvät, haluaisin silti saada vähän tuntumaa omiin rulliini ennen kuin olen liian tottunut näihin. Plus ei tunnu kohteliaalta pantata jonkun muun rullia turhaan itsellään kuukausi kaupalla.

Nilkka tuntuu pääosin hyvältä, mutta se on edelleen vähän mustelmainen ja turvonnut. Lisäksi yksi pyöräreissu yliopistolle tuntui jo tekevän sille hallaa, joten päätin suosiolla jättää tältäkin viikolta treenit välistä. Joku minulle oli kyllä sanonut, että treenejä voisi tulla katsomaan, mutta jotenkaan en usko, että hyödyn siitä sen vaivan edestä. Ja tulee vain paha mieli, kun katselee muiden luistelua silloin kun ei itse saa.

Juttelin myös yhden kaverini kanssa aiheesta. Meillä on sama historia ju-jutsun kanssa ja hän on lähiaikoina aloittanut baletin. Lue lisää

Viikon treenit ja fiilikset

Keskiviikkona oli taas fresarien omat treenit. Jälleen kokeiltiin monta uutta juttua. Aluksi kertailtiin vähän jarrutuksia ja crossovereita lämmittelyksi. Ja takaperin liikkuminen, mikä viimeksi tuntui ihan mahdottomalta, tapahtui jo jotenkin. Ts. ainakin pari kertaa sali edestakaisin. Sitten päästiin swooppien ja pujottelun sekä steppien ja laukkaamisen saloihin. Steppaaminen oli tosi raskasta jaloille, enkä ollut erityisen hyvä siinä. Swooppaaminen ja pujottelu oli minulle hauskaa, vaikken voi niissäkään sanoa olevani hyvä. Jotenkin tykkään enemmän mennä kovaa.

destroyer-of-cones
Pujottelufiilikseni

Reidet olivat ehkä vähän väsyneemmät kuin viimeksi ja lopun kyykyn pitäminen oli jo kärsimystä. Kyykyt eivät ole koskaan olleet vahvuuteni.

Siitä huolimatta, että treenit olivat tosi kivat, jotenkin autolta kotiin kävellessäni tuli sellainen olo, että tuleeko tästä koko joukkueurheilukuviosta mitään. Noh, yleensä alut ovat aina tällaisia ja porukalla menee hetki ryhmäytyä. Ei sitä kai auta, kuin alkaa itsekin jotenkin aktiivisemmaksi.

Perjantain höntsässä tehtiin temppurataa ja viestiluistelua. Ekaa kertaa luistimet eivät puristaneet kovin pahasti. Ehkä jätin ne vähän löysemmälle kuin yleensä ja avasin myös yhden välin jalkapöydän päältä. Etenkin vasen jalkapöytäni on aika korkea, koska se murtui kerran, kun olin nuorempi. Viesti oli hauskaa. Arvostin, kun porukka oikeasti kannusti omiaan. Kaaduin kerran omalla viestikierroksellani, mutta ihme kyllä se ei nolottanut edes. Olin liian kiireinen pääsemään takaisin ylös ja liikkeelle. Oli herttaista, että tiimi, jonka vieressä kaaduin, huikkasi minullekin kannustuksia, kun jatkoin matkaa.

lacing-styles
Tällä hetkellä kokeilussa yhdistelty ja mukailtu versio wide forefoot ja high arches tapoja.

Höntsän jälkeen kaikki olivat taas innostuneita ja puheliaita, ehkä adrenaliinisen viestin jälkeen. Höntsästä jäi hyvä mieli. Hiljalleen on alkanut ryhmäytyminenkin ja puheilla on kaikenlaiset illanistujaiset ja oheistreenailut tms. Jotkut olivat menossa uimaan höntsän jälkeen, mutta itselläni oli muita velvollisuuksia. Ja uikkarini ovat liian pienet. Eivätkä ne oikein istu siihen, miten haluaisin pukeutua uimaan mennessäni.

Yleisesti urheiluvaatetilanteeni on kovin surullinen. Urheiluharrastukseni ovat tupanneet olemaan asun suhteen spesifisiä. Ju-jutsupuku, nyrkkeilyhanskat ja shinai-miekka löytyy, mutta ei esim. juoksukelpoisia lenkkareita tai normaaleja urheiluhousuja. Totta puhuen monet urheiluvaatteeni olen hankkinut sitä varten, että pukeudun piirroshahmoksi, joka harrastaa urheilua ja siten vaatteiden ja kenkien sopivuus oikeaan urheiluun on ollut toissijaista. Ehkäpä teen lähiaikoina jonkun reissun kirpputoreille?