Scrimmi! Joukkue!

Scrimmi-päivä valkeni nättinä. Sain nukuttua yllättävän hyvin. Poimin tyypit kyytiin ja ajelimme kohti Pasilaa. Matkalla mm. jännitettiin tulevaa ja puhuttiin fiiliksistä. Ja katsottiin video meistä ”scrimmaamassa” ekaa kertaa (kts. FTP: viikko 11, hei me scrimmataan!) ja itkunaurettiin sille.

Oli huimaa kävellä sisään halliin, jossa on alle puoli vuotta sitten ollut katsomassa derbyä ja tajuta, että täällä mekin tänään scrimmattaisi. Kun kaikki olivat saapuneet, käytiin meille uusillekin läpi pelipäiviin liittyvät perinteet ja tavat. Lue lisää

Mainokset

Kohti ensimmäistä scrimmiä toista joukkuetta vastaan

Lauantaina häämöttää scrimmi Kallio Rolling Rainbown B-joukkuetta vastaan. Scrimmi onkin kaikin puolin tervetullut, sillä pelikokemus on ainakin minulle tarpeen. SM-cup on tulossa ja olisi hyvä päästä kokeilemaan uusia lineuppeja ja uusien pelaajien osalta pelaamaan muita joukkueita vastaan. Ja onhan siinä ihan eri meininki, kun pelaa oman joukkueensa kanssa kaikki yhdessä. Etenkin, kun on vielä upouusi tähän joukkueeseen ja minun tapauksessani mihinkään joukkueeseen missään ikinä. Jotenkin odotan, että scrimmin yhteydessä taas vähän hitsaannutaan tiiviimmäksi joukkueeksi.

Ennen Kallio-scrimmiä oli kuitenkin vielä normaali maanantai-scrimmi ja joukkuetreenit perjantaina. Lue lisää

Joukkue??

Muistatteko, kun kriiseilin joukkuehauista? Ja siitä, miten haluan päästä pelaamaan, mutta edustusjoukkue pelottaa? Noh, rosterikomitea kokoontui ja päätti ottaa meidät kaikki uudet tyypit, jotka sinne hakivat. Ensinnäkin tätä uutista piti sulatella hetki. Oli jotenkin epäuskoinen olo. Olin oikeasti ihan täysin valmistautunut siihen, että minua ei välttämättä otettaisi joukkueeseen. Olin lohduttautunut sillä, että joukkueessa olo olisi muutenkin stressaavaa ja että elämäni olisi helpompaa rennosti harrastellen. Mutta en tietenkään ollut uskaltanut yhtään henkisesti varautua siihen, että pääsisin joukkueeseen. Lue lisää

Open skate 3: Retrospection

Noin puoli vuotta on kulunut siitä, kun aloitin roller derbyn ja nyt on aika uuden open skaten ja siitä seuraavan uuden fresarikurssin. On tosi hassu ajatus, että vain puolessa vuodessa ollaan siinä pisteessä, että olen innolla mukana näytösjameissa ja raijaamassa välineitäni uusien tyyppien kokeiltavaksi. Ja että pian meillä on minulle ensimmäistä kertaa minua uudempia tyyppejä, joista voi tulla meille uusia luistelijoita ja kavereita. Tätä sitten päiviteltiin porukalla myös muiden uusien tyyppien kanssa.Lue lisää

Takaisin kesätauolta ja joukkuehaku

Kesätauon jälkeen ensimmäiset palailivat treenaamaan jo elokuussa, mutta itse pystyin hyppäämään mukaan vasta syyskuun alusta alkaen. Kesätauon aikana olen ehkä vähän ehtinyt tottua ajatukseen, etten ole enää fresari. Etenkin, kun uutta open skatea ollaan pykäämässä pystyyn ja sen seurauksena uutta fresari-kurssia.

Kesän jälkeen tavallaan huoletti, että olen unohtanut kaiken. Lue lisää

Kuulumisia ja ne uudet polvisuojat

All league-treeneihin siirtymisen alkushokki alkaa kulua pois. Enää ei sinällään jännitä mennä treeneihin. Mutta edelleen katson aina mielenrauhani vuoksi, että onko joku muu uusista tyypeistä tulossa myös treeneihin. Muista uusista tyypeistä on nimittäin ihan uskomaton vertaistuki. Joskus sitä vähän pelkää, että on vanhempien tyyppien treenaamisen tiellä. Vaikka toisaalta ovathan joukkueen omat treenit sitten heitä varten ja on se parempi, että on tarpeeksi tyyppejä johonkin drilliin, vaikka sitten kömpelöitä ei-enää-fresareita, kuin että ei voitaisi tehdä jotain drilliä ollenkaan vähäisen treenaajamäärän takia. Mutta minkäs sitä omille epävarmuuksilleen noin vain tekee. Sentään taas vanhemmat tyypit kyllä kannustavat ja kehuvat, kun sen paikka on ja vakuuttelevat, että haluavat meidätkin sinne treeneihin.

Toisaalta olen myöskin oppinut jo ihan hirveästi taas lisää. Treeneissä tehdään paljon erilaisia pelitilanteita simuloivia drillejä ja ne avaavat usein todella hyvin yleistä pelinkulkua ja sääntöjä ja sitä, mitä missäkin tilanteessa kannattaa tehdä. Fresarikurssilla opetettiin meille luistelutaitojen perusteet, mutta nyt on pelinlukutaidon ja taktiikan vuoro. Ja no, niiden luistelutaitojen kartuttamisen myös. Etenkin nopeampi lateraaliliike ja se, että saisi koko ajan pidettyä perstuntuman jammeriin ovat työn alla. Ja minä yritän koko ajan muistuttaa itseäni pysymään matalammalla.

Jossain vaiheessa meiltä kyseltiin usein toiveita tulevan pelipaikan suhteen. Lue lisää

Se kerta kun (melkein) itkin treeneissä

Joskus roller derby on myös rankkaa. Rullaluistelu on hauskaa ja uusien juttujen oppiminen myös. Mutta itse olen aina kamppaillut kovasti odotusten ja niiden täyttämisen kanssa. Eniten ehkä oikeastaan omieni. Viime treeneissä tehtiin treenien lopussa jamien aloituksia. Tai oikeastaan pelattiin yksittäisiä jameja. Viime kerrasta ja vanhempien tyyppien rohkaisusta päättäväisenä otin kiinni jammerihatusta, kun sitä tarjottiin minulle. En ole vielä päättänyt mitä pelipaikkaa haluan pelata, joten pyrin rohkeasti ja ennakkoluulottomasti kokeilemaan kaikkea.

Jammaaminen on raskasta. Olen vielä aika kömpelö luistimillani. Minulla on taipumus siihen, että menen liian kovaa ja yritän liian vaikeita juttuja omaan taitotasooni nähden. Tilanne vain vetäisee minut mukaansa enkä ajattele. Tämän seurauksena kömmin paljon takaisin jaloilleni ja uuvutan itseni.

Enkä muutenkaan ole missään huippukunnossa. Kahden jamin jälkeen olin ihan loppu. Olin tosi hengästynyt ja ihan jamin lopussa olin lentänyt kuperkeikkaa selälleni. Lue lisää

Apua, en ole enää fresari?

Minarit on nyt tavallaan läpäisty. Mutta mitä nyt tapahtuu? Ensinnäkin viimeistään nyt on aika liittyä oman seuran jäseneksi, jollei jo aikaisemmin ole liittynyt. Meillä tämä tarkoittaa jäsenmaksun maksamista, jonka seurauksena pääsee seuran facebook-ryhmään ja -chattiin ja foorumille. Siellä kulkee info kaikenlaisista treenaamiseen liittyvistä asioista, tapahtumista derby-skenessä ja varainkeruusta sekä kaikesta mitä haluat mahdollisesti kysyä. Ja chatin puolella rennommista kyselyitä ja huikkailuista. (Esim. se kerta, kun jostain sai nyhtökauraa halvalla. Ja tyypit, jotka muuttivat, huikkailivat tarvitsevansa juttuja/haluansa eroon tavaroistaan.) Totta puhuen jäseneksi olisi ollut ihan hyvä idea liittyä jo heti aluksi, koska on mukavaa olla porukassa ja pysyä ajan tasalla paremmin.

Treeniaikatauluja säädettiin vähän, sillä fresarikurssin time slot on nyt käytössä kaikille ja vastaavasti me uudet luistelijat saamme nyt osallistua all league treeneihin ja jos sääntökoe on läpi, niin scrimmeihin myös. (Ne tyypit, jotka eivät tulleet minareihin, saavat höntsätä ja yrittää minareita vielä myöhemmin tai potentiaalisesti tulla syksyllä sitten uudelle fresarikurssille.)

All league treeneihin meneminen jännitti. Lue lisää

FTP: viikko 13, minarit!!1!

Maanantaina oli taas extra-treenit. Meille sanottiin, että tulkaa, jos haluatte vielä viimeiset hiomiset ennen minareita, mutta jääkää myös ihmeessä kotiin, jos koette tarvitsevanne enemmänkin lepoa. Päätin mennä, mutta ottaa varovaisesti. Paikalla oli myös paljon pelaajia ym. seuran tyyppejä. Paljon treenattiinkin niin, että porukassa olisi aina joku kokeneempi. Tämän hyvä puoli oli se, että oli aina vinkkejä ja neuvoja saatavilla. Huono puoli oli se, että oma kömpelyys ujostutti. Toisaalta treenin jälkeen tuli juteltua parin joukkueen jammerin kanssa ja oli jotenkin helpottavaa kuulla, että kyllä se pelaaminen ja pakassa oleminen vielä jännittää kokenuttakin tyyppiä.

Läpsit luisteltiin vielä kerran. Itse tosin tein sen päätöksen, etten tänään turhaan yritä täysillä. Viimeksi nimittäin se veti oikean takareiteni jumiin pariksi päiväksi, enkä halua minareissa sitten köpötellä menemään ihan jumissa. Meille oli aikaisemmin myös kerrottu, että jos pääsee 25 kierrosta siinä 5 minuutissa, niin voi jatkaa treenaamista jo muiden kanssa, kunhan sitten ennen ensimmäistä oikeaa peliä on suorittanut sen 27 kierrosta. Tämä on ihan hyvä meidän fresareiden jatkamisprosentin kannalta, arvelisin.

Tiistai kului puuhaamalla mahdollisimman paljon kaikkea ei-derbyisää, jotta ei turhaan ajattelisi minareita enempää kuin on pakko. En oikein enää itsekään tiedä jännittääkö minua vai ei. Keskiviikkopäivällä jännitys alkoi vähän pyöriä tietoisuuden laitamilla, kun muut tyypit jännittivät fresarichatissa. Oli sellainen olo, että jotenkin tähän kai kuuluisi valmistautua. Katsoa että syö hyvin? Venytellä? Yrittää olla jotenkin innostuneempi? Tällä hetkellä lähinnä toivon, että ilta tulisi jo ja että olisin jo luistimet jalassa ja pian se olisi jo ohi ja voisin ostaa itselleni vaikka jäätelön, jolla sitten juhlia läpi pääsemistä tai johon itkeä. (Spoileri: en lopulta koskaan ostanut mitään jäätelöä.)

Lopulta luin monta lukua Ookiku furikabutte -mangaa. Olen huomannut, että urheiluanimesta ja -mangasta tulee aina sellainen tsemppi olo ja niin tuli nytkin. Pyöräilin hallille sellaisissa fiiliksissä, että ”nyt mennään ja tehdään!!”. Pukuhuoneessa vielä kaikki purkivat fiiliksiään ja jännityksiään samalla kun laittoivat varusteitaan päälle.
Lue lisää

FTP: viikko 12, osa 2

Pohdiskeluni läpseistä päätyi siihen, että viikossa en kuitenkaan saa ratkaisevaa eroa aikaan oman kuntoni suhteen. Siksi en ehkä turhaan ryntää lepopäivinäkin lenkille ja uuvuta itseäni turhaan. Sen sijaan keskityn käymään ahkerasti kaikissa tarjolla olevissa treeneissä ja koitan ujuttaa sinne niin paljon crossoveria kuin mahdollista. Ei minun tarvitse valita sen välillä, että treenaanko ihan hulluna vai en ollenkaan. Treenaan sen verran kuin tuntuu järkevältä ja katson mihin se riittää. Aina sitä saa uuden mahdollisuuden myöhemmin. (Kyllä, minulla on taipumusta hetkellisesti ylireagoida ja sitten kun olen nukkunut asian päälle, todeta, että olen ollut hupsu.)

Perjantaina sain uudet ulkorullani. Ne olivat tosiaan huomattavan pehmeät ja läpi asti samaa materiaalia. Eivät siis mitkään super hienot tai kalliit. Pääsiäisenä kävin kotikotona ja nappasin vanhoista inline luistimistani laakerit. Ne olivat ABEC 5-laatuiset ja molemmin puolin metallisuojatut. Naputtelin ne paikoilleen uusiin ulkorulliini. Koska rullat olivat kauttaaltaan vähän joustavaa muovia, laakerit tuntuivat menneen vähän vinoon ehkä. Ainakin kun niitä pyöritti sormien välissä, ne vempottivat vähän. Täytyy katsoa voisiko niille vielä tehdä jotain.Lue lisää