FTP: viikko 10 +penkkiurheilua

Viikonloppuna A-joukkueemme pelasi Nantesissa, Ranskassa järjestettävässä turnauksessa. Tästä seurasi se, että tämän viikon treenit olivat vähän erilaisia, kun oli eri tyyppejä vetämässä. Oletettavasti joukkuelaisilla kun on jo matkavalmistelut ja oman pelikunnon virittäminen mielessä.

Fresaritreenit veti siis tällä kertaa pari joukkueelle paljon reffaavaa tyyppiä. Treenin eka puolisko oli ihan perus luisteluharjoitteita. Etuperin, takaperin, lähellä kaveria, jarrutuksia, vähän pujottelua… Loppupuoli oli varattu pelilliseen osaan, jossa puhuttiin pakasta käsitteenä ja harjoiteltiin pakan venyttämistä eli siltaamista. Siinä meni hyvä tovi aikaa ilman luistelua, kun käytiin läpi pakkaan liittyviä sääntöjä. Minusta ehkä villeintä oli se, että koska pakka koostu muun muassa vain pystyssä olevista pelaajista, reffeillä täytyy olla hirveä homma vahtia sitä, että kuka on pystyssä ja kuka kuinkakin kaukana ja montako ihmistä on missäkin. Ei kyllä hirveästi kutittele pakkareffin homma minua.

Myös höntsään vaikutti pelireissu, sillä porukkaa oli tavallista vähemmän.Lue lisää

FTP: viikko 9 +NSO taas

Keskiviikkona pääsin taas vihdoin luistelemaan. Viikon tauon jälkeen ehkä ensimmäinen minuutti meni taas tottuessa siihen, miten luistelun taas kuuluikaan tapahtua. Tänään oli aika monipuolinen setti kertausta. Tehtiin käännöksiä ja crossovereita. Ja lämmittelyssä hiukan hittaamista ja lopun pelillisessä osassa blokkien muodostamista. Oikeastaan tavallaan tykkään hittaamisesta tällä hetkellä. Se on vaikeaa, etenkin toiselle puolelle, mutta jotenkin tuntuu, että siinä huomaa joka kerta tulevansa ainakin vähän paremmaksi. Ainakaan en enää kaadu joka yrityksellä ja joskus jopa ihan osun kaveria reiteen. Mutta roller derby-taitojen oppimisen yleinen teema tuntuu olevan ”se on aina vaikeampaa toiselle puolelle”.

20017-3-30 Jodel
Joku kysyi Turun Jodelin lgbtiqa-kanavalla ja näköjään roller derby oli se eka ehdotus. :’D Oli pakko jakaa tämä jonnekin.

Höntsään oli ilmoittautunut aika vähän porukkaa. Jännitti vähän, kun ajatteli, että nyt ei voi upota samalla tavalla fresareiden massaan. Jotenkin ajatus esillä olemisesta on pelottava. (Mutta treeneissä aina unohdan sen mystisesti.)

Ilokseni treenit olivat kuitenkin erityisen höntsät. Aluksi tehtiin vähän tiukempi alkuverkka ja sitten pelattiin ”koripalloa” luistimilla!Lue lisää

Flunssa ja NSO-hommat

Kävin viimelauantaina Tampere Kuplii -sarjakuvatapahtumassa ja käteen jäi paitsi pari sarjakuvaa ja tarroja, myös conirutto (aka. conista saatu flunssa, yleensä yhdistelmä univajetta, huonosti syömistä ja noin 1000 ihmistä samassa tilassa huonoine käsihygienioineen). Niinpä keskiviikkopäivällä tein parikymmentä kyykkyä ja totesin, että minusta ei olisi treenaajaksi tänään. Sama setti toistui perjantaina. Pyöräilin rauhallisesti yliopistolle hoitamaan asioita ja totesin, etten kyllä vieläkään ryhdy urheilemaan. Tällä kertaa en ollut ihan niin harmissani, kuin viimeksi nilkan kanssa, koska opin silloin, ettei viikossa niin pahasti jää jälkeen.

Lauantaina fresareiden fb-chatissa kyseltiin lisää porukkaa sunnuntaiseen scrimmiin NSO:iksi. Itselläni ei ollut mitään muutakaan ohjelmaa ja kun tosi moni muu sanoi olevansa jo varattu, päätin vapaaehtoistua. Vähän kuumotti, koska kyseessä oli vähän virallisempi scrimmi kuin seuran sisäinen harjoitus, jossa aikaisemmin olin. Vilkuilin läpi tarjolla olevat NSO-duunit ja laitoin vaihtoehdoiksi score keeperin (koska tein sitä viimeksi ja selvisin hengissä), penalty box timerin ja lineup trackerin (koska ne vaikuttivat yksinkertaisilta hommilta).

2017-3-26 nasu

Lue lisää

FTP: viikko 7 (+brunssi)

Keskiviikkona oli jälleen luvassa omat treenit ja monta kivaa juttua kerrattavana. Tehtiin crossovereita, käännöksiä ja pujottelua sekä vähän blokkausharjoitteita. Ja puhuttiin minareista ja siitä, mitä niissä vaaditaan. Jutustelu oli omalla tavallaan ihan rauhoittavaa, koska painotettiin paljon sitä, että ei ole hätää, vaikkei heti pääsisi läpi ja toisaalta että sitä ei heti tarvitse rynnätä joukkueeseen, vaikka läpäisisikin.

Onnistuin myös kaatumaan niin kovaa, että en pystynyt hetkeen hengittämään. Luisteltiin ihan vain vapaasti crossovereita käyttäen radalla ja kompastuin nolosti omiin jalkoihini. Lensin jotenkin jännästi olkapääni ympäri ja muksahdin selälleni. Kunhan sain henkeä, mikään ei kuitenkaan sattunut. Paitsi kyseinen olkapää sitten seuraavana päivänä… En tiedä olenko minä jotenkin riskialtis, kun olen parissa viikossa onnistunut hankkimaan nyrjähtäneen nilkan, elämäni komeimman mustelman ja kipeän olkapään. Vai ovatko kaikki muutkin samassa jamassa enkä vain tiedä siitä?

praise, fail
Juuri kun joku kehui crossovereitani…

Höntsässä tehtiin paljon lateraaliliikkumista (steppailua/laukkaamista tai liukumista sivuttain). Se on tosi vaikeaa eikä ihmeemmin suosikkijuttujani. Harmikseni se on kuitenkin aika olennainen osa derbyn liikkumista ja se olisi hyvä oppia. Kaaduin taas kerran aika näyttävästi ja kypäräni kolahti lattiaan, mutta tällä kertaa selvittiin vammoitta.

Lue lisää

FTP: viikko 6

Nilkka on vieläkin tietyissä asennoissa arka, mutta se alkaa kuitenkin tuntua jo pääosin hyvältä. Päätin, että voisin varovasti käydä kokeilemassa luistelemista. Skeittihalli Cubessa on maanantaisin naisten vuoro, jonka aikana saa mennä myös rullaluistimilla. En tosiaan teknisesti ottaen ole nainen, mutta arvioin, että läsnäoloni siellä on ihan ok, koska en myöskään ole mies. Yksi toinenkin fresari oli menossa ja oli ihan kivaa, ettei yksin tarvinnut mennä.

2017-3-6 ajat

Maksoin 2 euroa oven vieressä olevaan koppiin ja kiipesin yhden rampin päällä olevalle sohva-alueelle. Jätin sinne tavarani ja vedin välineet päälle. Lattia oli epätasainen verrattuna treenihalliin, mutta ehkä se oli ihan hyvää harjoitusta. Lähinnä luisteltiin tasaista aluetta ympäri. Ja harjoittelin vähän käännöksiä ja hyppyjä. Ja koukkasin pari kertaa varovasti rampin kaltevan reunan kautta. Ei kyllä käy kateeksi banked track derbyn pelaajia.

2017-3-6 Cube

Porukkaa oli varsin vähän. Ehkä derby-tyypit on sallittuja naisten vuorolla siksikin, että porukkaa on yleensä vähän, jolloin emme ole niin paljon tiellä? Joka tapauksessa oli mukavaa päästä kokeilemaan juttuja rauhassa omaan tahtiin. Nilkka tuntui ihan hyvältä, joten päätin, että uskallan mennä keskiviikkona omiin treeneihin.

Kuulemma nyt ollaan noin puolessa välissä kurssia ja kaikki minareissa (minimum skills test) vaadittavat jutut on käyty läpi. Minä olen missannut ainakin ne treenit, joissa opetettiin whippejä. Mutta oletan, että nyt alkaa se vaihe, kun kaikkea hiotaan paremmaksi ja ne tuleva vielä uudestaan.

Oli kivaa taas päästä oikeisiin treeneihin ja minulla oli ensimmäistä kertaa alla omat rullani. Ne eivät eronneet kovin dramaattisesti lainarullistani. (Hyvin kuluneet 86A rullat, ehkä?) Laitoin enemmän mielenrauhan vuoksi nilkkaani teipit, varoen kovasti säärikarvojani.

Lue lisää

Puuhaa ja pohdintoja nilkan parantuessa

Satuin huomaamaan maanantaiaamuna, että Jam in the Boxiin oli tullut Radar Halo 88A-rullia. (Aikaisemmin niitä ei ollut varastossa.) Tilasin ne siltä istumalta, koska vaikka lainarullat ovat hyvät, haluaisin silti saada vähän tuntumaa omiin rulliini ennen kuin olen liian tottunut näihin. Plus ei tunnu kohteliaalta pantata jonkun muun rullia turhaan itsellään kuukausi kaupalla.

Nilkka tuntuu pääosin hyvältä, mutta se on edelleen vähän mustelmainen ja turvonnut. Lisäksi yksi pyöräreissu yliopistolle tuntui jo tekevän sille hallaa, joten päätin suosiolla jättää tältäkin viikolta treenit välistä. Joku minulle oli kyllä sanonut, että treenejä voisi tulla katsomaan, mutta jotenkaan en usko, että hyödyn siitä sen vaivan edestä. Ja tulee vain paha mieli, kun katselee muiden luistelua silloin kun ei itse saa.

Juttelin myös yhden kaverini kanssa aiheesta. Meillä on sama historia ju-jutsun kanssa ja hän on lähiaikoina aloittanut baletin. Lue lisää

FTP: viikko 4

Maanantaiksi olin ilmoittautunut nso:ksi scrimmiin, mutta sitten sinne ei tarvittukaan porukkaa. Se ei kyllä edes haitannut, koska sainpahan toipua rauhassa conista (populaarikulttuuritapahtuma, ajattele Comic-conia tms.).

Keskiviikkona oli sitten taas omat treenit. Tänään aloitettiin ilman luistimia ja kokeiltiin hittaamista ensin ilman niitä. Se tuntui vielä jotenkin helpolta, mutta odotas vaan kun päästiin luistimille… Poikkeuksetta meinasin itse kaatua joka kerta, kun yritin hitata. Toiselle puolelle taisin saada aikaan jotain vähän tukevampaa rääpäisyä, mutta taas toinen puoli oli vaikea. Muutenkin tänään tehtiin enemmän kontaktijuttuja.

Myös käännökset tulivat vielä virallisestikin. Jotenkin ne menivät melkein vaikeammin kuin viimeksi. Mutta eivät ne ylitsepääsemättömiä silti olleet. Ja lopussa tehtiin vähän pakka-harjoitetta, mikä oli omalla tavallaan ihan hauskaa.

Huonompi juttu oli kuitenkin se, että onnistuin yhden kontaktiharjoitteen aikana kaatumaan vasemman nilkkani päälle jotenkin oudosti. Se ei kuitenkaan tuntunut sattuvan, kun vähän luisteli, joten meno jatkui. Sitten kaaduin kuitenkin uudestaan ihan lopun pakkaharjoituksessa ja sillä kertaa kirpaisi. Onneksi sitten oli jo lopun kyykkäily, johon ei niin paljon tarvittu nilkkaa. Nyt kuitenkin istun täällä leipäpussillinen lunta nilkan päällä ja ihmettelen, miksi tässä taloudessa ei ole yhtään ideaalisidettä. No jaa, haavereita sattuu, mutta harmittaa jo etukäteen tämän takia missatut treenit.

FTP: viikko 3

Keskiviikon omat treenit aloitettiin alkulämpällä ulkona, koska salissa oli meneillään koripalloturnaus. Tällaisen ilman luistimia tehdyn lämmittelyn aikana sitä tajusi, miten huonossa kunnossa oikeasti olen. Jotenkin luistellessa sitä ei niin tajua, kun tahti ei ole niin kova. Harjoitellessa mennään aika hitaasti vielä, kun on uusia taitoja opittavana.

Keskiviikon uudet taidot olivat yhdellä jalalla liukuminen (tuntui helpolta), hyppääminen (haastavaa, mutta tosi hauskaa jännittävällä tavalla) ja blokkien muodostamisen alkeita (mielenkiintoista ja pääsi tekemään ryhmässä). Vanhojakin juttuja kerrattiin ja etenkin T-stoppi, joka on ollut minulle ihan mahdoton toiselle puolelle, alkoi onnistua ilman, että tein jonkun mysteeripiruetin. Ei se vieläkään oikein mitään jarruta, mutta getting there…

Perjantaina puolestaan oli taas höntsä. Höntsässä tehtiin aika lailla meidän fresareiden ehdoilla. Harjoiteltiin pari pacelinea ja suunnanvaihtoja. Suunnanvaihdot olivat uutta, mutta osoittautuivat hauskoiksi. Olen huomannut, että monessa jutussa yleinen trendi on se, Lue lisää

Viikon treenit ja fiilikset

Keskiviikkona oli taas fresarien omat treenit. Jälleen kokeiltiin monta uutta juttua. Aluksi kertailtiin vähän jarrutuksia ja crossovereita lämmittelyksi. Ja takaperin liikkuminen, mikä viimeksi tuntui ihan mahdottomalta, tapahtui jo jotenkin. Ts. ainakin pari kertaa sali edestakaisin. Sitten päästiin swooppien ja pujottelun sekä steppien ja laukkaamisen saloihin. Steppaaminen oli tosi raskasta jaloille, enkä ollut erityisen hyvä siinä. Swooppaaminen ja pujottelu oli minulle hauskaa, vaikken voi niissäkään sanoa olevani hyvä. Jotenkin tykkään enemmän mennä kovaa.

destroyer-of-cones
Pujottelufiilikseni

Reidet olivat ehkä vähän väsyneemmät kuin viimeksi ja lopun kyykyn pitäminen oli jo kärsimystä. Kyykyt eivät ole koskaan olleet vahvuuteni.

Siitä huolimatta, että treenit olivat tosi kivat, jotenkin autolta kotiin kävellessäni tuli sellainen olo, että tuleeko tästä koko joukkueurheilukuviosta mitään. Noh, yleensä alut ovat aina tällaisia ja porukalla menee hetki ryhmäytyä. Ei sitä kai auta, kuin alkaa itsekin jotenkin aktiivisemmaksi.

Perjantain höntsässä tehtiin temppurataa ja viestiluistelua. Ekaa kertaa luistimet eivät puristaneet kovin pahasti. Ehkä jätin ne vähän löysemmälle kuin yleensä ja avasin myös yhden välin jalkapöydän päältä. Etenkin vasen jalkapöytäni on aika korkea, koska se murtui kerran, kun olin nuorempi. Viesti oli hauskaa. Arvostin, kun porukka oikeasti kannusti omiaan. Kaaduin kerran omalla viestikierroksellani, mutta ihme kyllä se ei nolottanut edes. Olin liian kiireinen pääsemään takaisin ylös ja liikkeelle. Oli herttaista, että tiimi, jonka vieressä kaaduin, huikkasi minullekin kannustuksia, kun jatkoin matkaa.

lacing-styles
Tällä hetkellä kokeilussa yhdistelty ja mukailtu versio wide forefoot ja high arches tapoja.

Höntsän jälkeen kaikki olivat taas innostuneita ja puheliaita, ehkä adrenaliinisen viestin jälkeen. Höntsästä jäi hyvä mieli. Hiljalleen on alkanut ryhmäytyminenkin ja puheilla on kaikenlaiset illanistujaiset ja oheistreenailut tms. Jotkut olivat menossa uimaan höntsän jälkeen, mutta itselläni oli muita velvollisuuksia. Ja uikkarini ovat liian pienet. Eivätkä ne oikein istu siihen, miten haluaisin pukeutua uimaan mennessäni.

Yleisesti urheiluvaatetilanteeni on kovin surullinen. Urheiluharrastukseni ovat tupanneet olemaan asun suhteen spesifisiä. Ju-jutsupuku, nyrkkeilyhanskat ja shinai-miekka löytyy, mutta ei esim. juoksukelpoisia lenkkareita tai normaaleja urheiluhousuja. Totta puhuen monet urheiluvaatteeni olen hankkinut sitä varten, että pukeudun piirroshahmoksi, joka harrastaa urheilua ja siten vaatteiden ja kenkien sopivuus oikeaan urheiluun on ollut toissijaista. Ehkäpä teen lähiaikoina jonkun reissun kirpputoreille?

Ekat höntsä-treenit

Perjantaina oli koko seuran yhteiset höntsä-treenit; treenit, joissa kaikki harjoittelevat yhdessä jotain jännää. Myös fresarit sisältyivät tähän ja minä tietysti halusin vain päästä taas luistimilleni. Tätä se alkuinnostus on. Paikalla oli joukkuelaisia ja muita tyyppejä ja päivän teema oli aurajarrutukset. (Ts. jotain mihin fresaritkin pääsivät hyvin mukaan.)

Olin etukäteen miettinyt, että onko se turvallista vapauttaa meidät fresarit sinne vaan muiden sekaan törmäilemään. Mutta toisaalta se ratkesi ihan hyvin sillä, ettei tehty liian vaikeita juttuja. Tai tehtiin juttuja, joiden vaikeustasoa voi nostaa ja laskea itse helposti. Aurajarrutukset ovat kuitenkin nopeasti opittavissa ainakin sellaisiksi, että niillä osaa pysähtyä jotenkuten ja hiominen sen jälkeen ei ole erityisen hasardia. Itseäni kuumotti pace line pujottelu ja pace line nyt muutenkin. Siitä tulee helposti ketjukolari, jos jonkun jarrutus menee pitkäksi. Mutta kuten viimeksikin, selvisin pujottelusta ihan ok ja siitä tuli hyvä fiilis.

Ja on sanottava, että muun seuran kanssa treenaamisessa on hyviä puolia. Opitaan ainakin toisten naamat ja ehkä ennen pitkää nimetkin puolin ja toisin ja on paljon porukkaa neuvomassa ja jelppaamassa. Ja kuulemma meistä fresareista ihan pidettiin siellä. Aww.

Kokeilin myös laittaa luistinteni nauhat eri tavalla kuin viimeksi. Nauhat kulkivat ensimmäisten reikien jälkeen suoraan seuraaviin menemättä ollenkaan ristiin ja jatkoivat siitä sitten normaalisti. Tämä teki varpaille enemmän tilaa, mutta kyllä ne samat varpaat silti puutuivat kuin ennenkin, ehkä vähän vähemmän kuin viimeksi? Katsotaan mitä keksin seuraavaksi.