Se kerta kun (melkein) itkin treeneissä

Joskus roller derby on myös rankkaa. Rullaluistelu on hauskaa ja uusien juttujen oppiminen myös. Mutta itse olen aina kamppaillut kovasti odotusten ja niiden täyttämisen kanssa. Eniten ehkä oikeastaan omieni. Viime treeneissä tehtiin treenien lopussa jamien aloituksia. Tai oikeastaan pelattiin yksittäisiä jameja. Viime kerrasta ja vanhempien tyyppien rohkaisusta päättäväisenä otin kiinni jammerihatusta, kun sitä tarjottiin minulle. En ole vielä päättänyt mitä pelipaikkaa haluan pelata, joten pyrin rohkeasti ja ennakkoluulottomasti kokeilemaan kaikkea.

Jammaaminen on raskasta. Olen vielä aika kömpelö luistimillani. Minulla on taipumus siihen, että menen liian kovaa ja yritän liian vaikeita juttuja omaan taitotasooni nähden. Tilanne vain vetäisee minut mukaansa enkä ajattele. Tämän seurauksena kömmin paljon takaisin jaloilleni ja uuvutan itseni.

Enkä muutenkaan ole missään huippukunnossa. Kahden jamin jälkeen olin ihan loppu. Olin tosi hengästynyt ja ihan jamin lopussa olin lentänyt kuperkeikkaa selälleni. Lue lisää

Mainokset

Apua, en ole enää fresari?

Minarit on nyt tavallaan läpäisty. Mutta mitä nyt tapahtuu? Ensinnäkin viimeistään nyt on aika liittyä oman seuran jäseneksi, jollei jo aikaisemmin ole liittynyt. Meillä tämä tarkoittaa jäsenmaksun maksamista, jonka seurauksena pääsee seuran facebook-ryhmään ja -chattiin ja foorumille. Siellä kulkee info kaikenlaisista treenaamiseen liittyvistä asioista, tapahtumista derby-skenessä ja varainkeruusta sekä kaikesta mitä haluat mahdollisesti kysyä. Ja chatin puolella rennommista kyselyitä ja huikkailuista. (Esim. se kerta, kun jostain sai nyhtökauraa halvalla. Ja tyypit, jotka muuttivat, huikkailivat tarvitsevansa juttuja/haluansa eroon tavaroistaan.) Totta puhuen jäseneksi olisi ollut ihan hyvä idea liittyä jo heti aluksi, koska on mukavaa olla porukassa ja pysyä ajan tasalla paremmin.

Treeniaikatauluja säädettiin vähän, sillä fresarikurssin time slot on nyt käytössä kaikille ja vastaavasti me uudet luistelijat saamme nyt osallistua all league treeneihin ja jos sääntökoe on läpi, niin scrimmeihin myös. (Ne tyypit, jotka eivät tulleet minareihin, saavat höntsätä ja yrittää minareita vielä myöhemmin tai potentiaalisesti tulla syksyllä sitten uudelle fresarikurssille.)

All league treeneihin meneminen jännitti. Lue lisää

Cateringia rullilla

Urheiluseurat eivät pyöri ilman rahaa. Porukka tietysti maksaa seuran jäsenmaksua ja treenimaksua, mutta ei sillä vielä seuraa pyöritä ja jos nämä maksut olisivat super-isot ei monella olisi enää varaa treenata. Etenkin kun derby on harrastus vähän muille(kin) kuin hyvätuloisille keski-ikäisille. Niinpä tehdään varainkeruuta. Olinkin fresarikurssin aikana auttelemassa brunssin keittiössä ja itseasiassa taas vei tiemme keittiöön, tällä kertaa häiden cateringin muodossa.

Itse lähdin yhden tyypin tilalle tarjoilemaan häihin, kun peruutus tuli vain pari päivää ennen h-hetkeä (vai hää-hetkeä?). Monet muut seuran tyypit olivat jo puurtaneet aikaisemmin järjestelyjen ja ruokien tekemisen parissa. Meidän hommamme oli laittaa juhlapaikka ja ruuat kuntoon ennen vieraiden tuloa ja sitten luistimet jalassa tarjoilla juhlavieraille juomia tiskin takaa ja varmistaa, että ruokaa on tarjolla. Ja tietysti muuten olla avuksi ja iloksi. Meillä oli tiimipaidat ja jokaisella vähän omanlainen derby-typpi asukokonaisuus.

Oltiin kaiken kaikkiaan 6 tuntia luistimilla, mikä oli rankkaa jaloille, kun niitä piti jännittää ihan eri tavalla kuin tavallisesti. Toisaalta tuli tosi eeppinen olo, kun osasi hienosti sujahdella pitkin keittiönurkkausta. Muistui mieleen se, kun open skatessa ja fresarikurssin ensimmäisellä kerralla ihaili luistelijoiden sulavuutta. Ja nyt varmasti joku katsoi meidän menoa ja mietti, että onpa hienoa. Ja illan loppuvaiheilla käytiin vähän pyörähtelemässä tanssilattialla, koska miksipä ei? Tulipahan todettua, että hitaiden tanssiminen luistimet jalassa on ainakin ihan mahdollista.

Ruokaa kehuttiin ja meitä kehuttiin ja kaikilla tuntui olevan mukava meininki. Meilläkin oli hauskaa, vaikka oli se myös raskasta hommaa. Itse en aikaisemmin ole kamalasti tykännyt mistään seurahommista. Enkä kyllä vieläkään tykkää tietyistä jutuista. (Kaikenlainen asioiden kaupustelu ihmisten ovilla tai omaa sosiaalista verkkoa pitkin on ahdistavaa ja kamalaa.) Mutta kaikenlainen yhdessä tekeminen on tosi hauskaa, kun samalla tutustuu vähän tyyppeihin ja pääsee tekemään juttuja.

FTP: viikko 13, minarit!!1!

Maanantaina oli taas extra-treenit. Meille sanottiin, että tulkaa, jos haluatte vielä viimeiset hiomiset ennen minareita, mutta jääkää myös ihmeessä kotiin, jos koette tarvitsevanne enemmänkin lepoa. Päätin mennä, mutta ottaa varovaisesti. Paikalla oli myös paljon pelaajia ym. seuran tyyppejä. Paljon treenattiinkin niin, että porukassa olisi aina joku kokeneempi. Tämän hyvä puoli oli se, että oli aina vinkkejä ja neuvoja saatavilla. Huono puoli oli se, että oma kömpelyys ujostutti. Toisaalta treenin jälkeen tuli juteltua parin joukkueen jammerin kanssa ja oli jotenkin helpottavaa kuulla, että kyllä se pelaaminen ja pakassa oleminen vielä jännittää kokenuttakin tyyppiä.

Läpsit luisteltiin vielä kerran. Itse tosin tein sen päätöksen, etten tänään turhaan yritä täysillä. Viimeksi nimittäin se veti oikean takareiteni jumiin pariksi päiväksi, enkä halua minareissa sitten köpötellä menemään ihan jumissa. Meille oli aikaisemmin myös kerrottu, että jos pääsee 25 kierrosta siinä 5 minuutissa, niin voi jatkaa treenaamista jo muiden kanssa, kunhan sitten ennen ensimmäistä oikeaa peliä on suorittanut sen 27 kierrosta. Tämä on ihan hyvä meidän fresareiden jatkamisprosentin kannalta, arvelisin.

Tiistai kului puuhaamalla mahdollisimman paljon kaikkea ei-derbyisää, jotta ei turhaan ajattelisi minareita enempää kuin on pakko. En oikein enää itsekään tiedä jännittääkö minua vai ei. Keskiviikkopäivällä jännitys alkoi vähän pyöriä tietoisuuden laitamilla, kun muut tyypit jännittivät fresarichatissa. Oli sellainen olo, että jotenkin tähän kai kuuluisi valmistautua. Katsoa että syö hyvin? Venytellä? Yrittää olla jotenkin innostuneempi? Tällä hetkellä lähinnä toivon, että ilta tulisi jo ja että olisin jo luistimet jalassa ja pian se olisi jo ohi ja voisin ostaa itselleni vaikka jäätelön, jolla sitten juhlia läpi pääsemistä tai johon itkeä. (Spoileri: en lopulta koskaan ostanut mitään jäätelöä.)

Lopulta luin monta lukua Ookiku furikabutte -mangaa. Olen huomannut, että urheiluanimesta ja -mangasta tulee aina sellainen tsemppi olo ja niin tuli nytkin. Pyöräilin hallille sellaisissa fiiliksissä, että ”nyt mennään ja tehdään!!”. Pukuhuoneessa vielä kaikki purkivat fiiliksiään ja jännityksiään samalla kun laittoivat varusteitaan päälle.
Lue lisää

FTP: viikko 12, osa 2

Pohdiskeluni läpseistä päätyi siihen, että viikossa en kuitenkaan saa ratkaisevaa eroa aikaan oman kuntoni suhteen. Siksi en ehkä turhaan ryntää lepopäivinäkin lenkille ja uuvuta itseäni turhaan. Sen sijaan keskityn käymään ahkerasti kaikissa tarjolla olevissa treeneissä ja koitan ujuttaa sinne niin paljon crossoveria kuin mahdollista. Ei minun tarvitse valita sen välillä, että treenaanko ihan hulluna vai en ollenkaan. Treenaan sen verran kuin tuntuu järkevältä ja katson mihin se riittää. Aina sitä saa uuden mahdollisuuden myöhemmin. (Kyllä, minulla on taipumusta hetkellisesti ylireagoida ja sitten kun olen nukkunut asian päälle, todeta, että olen ollut hupsu.)

Perjantaina sain uudet ulkorullani. Ne olivat tosiaan huomattavan pehmeät ja läpi asti samaa materiaalia. Eivät siis mitkään super hienot tai kalliit. Pääsiäisenä kävin kotikotona ja nappasin vanhoista inline luistimistani laakerit. Ne olivat ABEC 5-laatuiset ja molemmin puolin metallisuojatut. Naputtelin ne paikoilleen uusiin ulkorulliini. Koska rullat olivat kauttaaltaan vähän joustavaa muovia, laakerit tuntuivat menneen vähän vinoon ehkä. Ainakin kun niitä pyöritti sormien välissä, ne vempottivat vähän. Täytyy katsoa voisiko niille vielä tehdä jotain.Lue lisää

FTP: viikko 12, osa 1

Maanantaina oli tiedossa pelinkatseluilta. Sinne kokoontui sekalainen läjä seuran tyyppejä fresareista joukkuelaisiin, reffeihin ja muihin. (Ja taas pidettiin esittelykierros.) Kaikki toivat jotain syötävää ja omat juomat. Ensin katsottiin maailman huipputason peli Gotham vs Rose City vuodelta 2016. Pelin seassa tuli paikalla olevilta kokeneemmilta paljon taustaa pelaajista ja selostusta pelitaktiikoista ja pelin tapahtumista. Se oli ihan avartavaa. Seuraavaksi katsottiin viimeisimmän Nantes-turnauksen oman tiimin peli One Lovea vastaan. Oli hauskaa seurata pelissä olleiden tyyppien reaktioita omaan pelaamiseensa. Oli mahtavaa viettää aikaa rennoissa merkeissä ja vähän taas tutustua muihinkin kuin fresareihin ja fresarikurssilla valmentaviin.

2017-4-19 peli-ilta

Keskiviikkona oli vihdoin taas fresaritreenit. Ilma oli vaihteeksi kiva ja pyöräilin treeneihin. Porukalla seisoskeltiin oven ulkopuolella, koska ainoa avaimellinen oli tulossa aika myöhään. Joten vedimme sitten off skates -lämmittelyn ulkona sillä aikaa. Päivän teema oli kenties minareita ajatellen juttujen kertaaminen. Tehtiin hiukan kaikenlaisia jarrutuksia ja hyppyjä ja muuta lämmittelyksi ja hiottiin vähän hittaamista. Ja tehtiin temppurataa. Ja otettiin aikaa parista minarivaatimuksesta. Ensinnäkin pujottelusta, jonka tällä kertaa pääsin kuin pääsinkin alle kuuteen sekuntiin, toisin kuin viimeksi.

Ihan lopuksi tehtiin vielä läpsit. Olin rehellisesti hiukan pettynyt, Lue lisää

FTP: viikko 11, hei me scrimmataan!

Tiimiläiset olivat rantautuneet Suomeen pelireissultaan. Myös paljon fresareita oli saapunut taas paikalle keskiviikkona. Treeneissä oli siis paria viimeisintä viikkoa enemmän porukkaa, mikä oli oikeastaan ihan mukavaa. Alkutreenien ajan kertailtiin paljon juttuja, jotka ovat aiheuttaneet haasteita: aurajarrutusten saamista terävämmiksi, kääntymisiä ja T stoppeja. (Sain kehuja käännöksistäni. (๑^‿  ^๑) )

Treenien loppuvaiheilla meitä odotti yllätys: ihka ensimmäinen scrimmi! Pelipaidat joukkueiden merkkaamiseen olivat pesussa, joten joukkueet määräytyivät sen mukaan, minkä värinen paita kenelläkin sattui olema päällä. Jakauduttiin mustaan ja värikkääseen tiimiin. Meille kerrottiin ensin, miten radalle on tapana asettua ja sitten laitettiin vaan ensimmäinen jami pyörimään.Lue lisää

FTP: viikko 10 +penkkiurheilua

Viikonloppuna A-joukkueemme pelasi Nantesissa, Ranskassa järjestettävässä turnauksessa. Tästä seurasi se, että tämän viikon treenit olivat vähän erilaisia, kun oli eri tyyppejä vetämässä. Oletettavasti joukkuelaisilla kun on jo matkavalmistelut ja oman pelikunnon virittäminen mielessä.

Fresaritreenit veti siis tällä kertaa pari joukkueelle paljon reffaavaa tyyppiä. Treenin eka puolisko oli ihan perus luisteluharjoitteita. Etuperin, takaperin, lähellä kaveria, jarrutuksia, vähän pujottelua… Loppupuoli oli varattu pelilliseen osaan, jossa puhuttiin pakasta käsitteenä ja harjoiteltiin pakan venyttämistä eli siltaamista. Siinä meni hyvä tovi aikaa ilman luistelua, kun käytiin läpi pakkaan liittyviä sääntöjä. Minusta ehkä villeintä oli se, että koska pakka koostu muun muassa vain pystyssä olevista pelaajista, reffeillä täytyy olla hirveä homma vahtia sitä, että kuka on pystyssä ja kuka kuinkakin kaukana ja montako ihmistä on missäkin. Ei kyllä hirveästi kutittele pakkareffin homma minua.

Myös höntsään vaikutti pelireissu, sillä porukkaa oli tavallista vähemmän.Lue lisää

FTP: viikko 9 +NSO taas

Keskiviikkona pääsin taas vihdoin luistelemaan. Viikon tauon jälkeen ehkä ensimmäinen minuutti meni taas tottuessa siihen, miten luistelun taas kuuluikaan tapahtua. Tänään oli aika monipuolinen setti kertausta. Tehtiin käännöksiä ja crossovereita. Ja lämmittelyssä hiukan hittaamista ja lopun pelillisessä osassa blokkien muodostamista. Oikeastaan tavallaan tykkään hittaamisesta tällä hetkellä. Se on vaikeaa, etenkin toiselle puolelle, mutta jotenkin tuntuu, että siinä huomaa joka kerta tulevansa ainakin vähän paremmaksi. Ainakaan en enää kaadu joka yrityksellä ja joskus jopa ihan osun kaveria reiteen. Mutta roller derby-taitojen oppimisen yleinen teema tuntuu olevan ”se on aina vaikeampaa toiselle puolelle”.

20017-3-30 Jodel
Joku kysyi Turun Jodelin lgbtiqa-kanavalla ja näköjään roller derby oli se eka ehdotus. :’D Oli pakko jakaa tämä jonnekin.

Höntsään oli ilmoittautunut aika vähän porukkaa. Jännitti vähän, kun ajatteli, että nyt ei voi upota samalla tavalla fresareiden massaan. Jotenkin ajatus esillä olemisesta on pelottava. (Mutta treeneissä aina unohdan sen mystisesti.)

Ilokseni treenit olivat kuitenkin erityisen höntsät. Aluksi tehtiin vähän tiukempi alkuverkka ja sitten pelattiin ”koripalloa” luistimilla!Lue lisää

Flunssa ja NSO-hommat

Kävin viimelauantaina Tampere Kuplii -sarjakuvatapahtumassa ja käteen jäi paitsi pari sarjakuvaa ja tarroja, myös conirutto (aka. conista saatu flunssa, yleensä yhdistelmä univajetta, huonosti syömistä ja noin 1000 ihmistä samassa tilassa huonoine käsihygienioineen). Niinpä keskiviikkopäivällä tein parikymmentä kyykkyä ja totesin, että minusta ei olisi treenaajaksi tänään. Sama setti toistui perjantaina. Pyöräilin rauhallisesti yliopistolle hoitamaan asioita ja totesin, etten kyllä vieläkään ryhdy urheilemaan. Tällä kertaa en ollut ihan niin harmissani, kuin viimeksi nilkan kanssa, koska opin silloin, ettei viikossa niin pahasti jää jälkeen.

Lauantaina fresareiden fb-chatissa kyseltiin lisää porukkaa sunnuntaiseen scrimmiin NSO:iksi. Itselläni ei ollut mitään muutakaan ohjelmaa ja kun tosi moni muu sanoi olevansa jo varattu, päätin vapaaehtoistua. Vähän kuumotti, koska kyseessä oli vähän virallisempi scrimmi kuin seuran sisäinen harjoitus, jossa aikaisemmin olin. Vilkuilin läpi tarjolla olevat NSO-duunit ja laitoin vaihtoehdoiksi score keeperin (koska tein sitä viimeksi ja selvisin hengissä), penalty box timerin ja lineup trackerin (koska ne vaikuttivat yksinkertaisilta hommilta).

2017-3-26 nasu

Lue lisää