Kesätreeniä? Zombies, run!

Mietin jo ennen kesätauon alkua, että jokin oheistreeni olisi kannattavaa, etenkin nyt kun ei ole niitä aikataulutettuja ja vedettyjä treenejä. Olen aina ollut tosi huono motivoimaan itseäni, kun treenaan yksin. Olen tottunut siihen, että menen sovittuna aikana sovittuun paikkaan ja joku kertoo mitä pitää tehdä ja kannustaa ja pitää tahdin yllä. Omiin oloihini jätettynä päädyn löysäilemään ja selaamaan puhelinta ja hidastamaan tahtia sellaiseksi, joka on miellyttävä eikä yhtään haastava.

Pohdin kesätreenimahdollisuuksiani ja päädyin ainakin siihen, että kokeilisin lenkkeilyä Zombies, run! -apin kanssa. Lenkkeilystä saisin lisää kuntoa ja kestävyyttä. Monesta lähteestä olen lukenut, että roller derbylle ideaalista olisi intervallijuoksu. Zombies, run! ei varsinaisesti ole intervallijuoksua, mutta se auttaisi minua ehkä pitämään vauhdin yllä.

Zombies, run! on siis podcastin, urheilu-apin ja mobiilipelin yhdistelmä. Lue lisää

Kuulumisia ja ne uudet polvisuojat

All league-treeneihin siirtymisen alkushokki alkaa kulua pois. Enää ei sinällään jännitä mennä treeneihin. Mutta edelleen katson aina mielenrauhani vuoksi, että onko joku muu uusista tyypeistä tulossa myös treeneihin. Muista uusista tyypeistä on nimittäin ihan uskomaton vertaistuki. Joskus sitä vähän pelkää, että on vanhempien tyyppien treenaamisen tiellä. Vaikka toisaalta ovathan joukkueen omat treenit sitten heitä varten ja on se parempi, että on tarpeeksi tyyppejä johonkin drilliin, vaikka sitten kömpelöitä ei-enää-fresareita, kuin että ei voitaisi tehdä jotain drilliä ollenkaan vähäisen treenaajamäärän takia. Mutta minkäs sitä omille epävarmuuksilleen noin vain tekee. Sentään taas vanhemmat tyypit kyllä kannustavat ja kehuvat, kun sen paikka on ja vakuuttelevat, että haluavat meidätkin sinne treeneihin.

Toisaalta olen myöskin oppinut jo ihan hirveästi taas lisää. Treeneissä tehdään paljon erilaisia pelitilanteita simuloivia drillejä ja ne avaavat usein todella hyvin yleistä pelinkulkua ja sääntöjä ja sitä, mitä missäkin tilanteessa kannattaa tehdä. Fresarikurssilla opetettiin meille luistelutaitojen perusteet, mutta nyt on pelinlukutaidon ja taktiikan vuoro. Ja no, niiden luistelutaitojen kartuttamisen myös. Etenkin nopeampi lateraaliliike ja se, että saisi koko ajan pidettyä perstuntuman jammeriin ovat työn alla. Ja minä yritän koko ajan muistuttaa itseäni pysymään matalammalla.

Jossain vaiheessa meiltä kyseltiin usein toiveita tulevan pelipaikan suhteen. Lue lisää

Kallio FINvitational

Kallio Rolling Rainbow järjesti 3.-4.6. Kallio FINvitational -turnauksen. Moni tyyppi meidän seurasta oli lähdössä yleisöksi.  Päätin lähteä reissuun mukaan niin ikään, koska Suomen mittakaavalla iso derby-tapahtuma kuulosti mahtavalta kokemukselta eivät liput olleet kalliita siihen nähden, että pelejä olisi tosi monta katseltavaksi ja osallistuvat joukkueet olisivat tosi kovia ja huippu-derbyilijöitä.

Menomatkalla päädyttiin jopa parin tyypin kanssa samaan junaan ja etsiydyttiin porukalla tapahtumapaikalle. Derby-tyyppien oloisten ihmisten (potentiaalisia tuntomerkkejä mm. derby-merch, queerfeministisiä sloganeita sisältävät asusteet, vyölaukut ja yleinen kirjavuus) seuraaminen osoittautui toimivaksi taktiikaksi.

Pelejä oli ilo katsoa.Lue lisää

Varusteet: katsaus fresarikurssin jälkeen

Luistimet

Tein varmaan sen klassisen virheen, että luistimet ovat minulle liian isot. Jalkani on aika lyhyt ja leveä, kun taas käsittääkseni Riedell R3 on enemmän kapeaa mallia. Niinpä kenkä on minulle tarpeettoman pitkä vaikka jalkani mahtuu siihen sopivasti leveyssuunnassa. Erilaiset tavat pujottaa luistimen naruja ovat auttaneet vähän siihen, että jalka ei puudu tai lipsu kengässä. Kyllä näillä kuitenkin ihan luistelee enkä pihinä ihmisenä nyt ihan vielä viitsi ostaa uusia. Vähän tässä on kuitenkin operaationa kokeilla muiden luistimia niin saa parempaa kuvaa siitä, millaisia luistimia on tarjolla.

Gumballin toestopit ovat olleet kaikin puolin hyvät. En paljolti ajatellut niistä sen kummemmin mitään, kunnes luistelin ulkona ja käytin luistimen mukana tulleita toestoppeja, jotka olivat pienemmät ja tuntuivat tosi huterilta.

Rullat

Rullien valinta on tosi paljon kiinni lattiasta ja omista mieltymyksistä. Moni fresarikaveri sanoi, että heti, kun osti paremmat rullat ja vaihtoi pois luistimen mukana tulleista liukkaista, luistelu tuntui paremmalta. Uudet rullat kannattaa hankkia, jos luistimen mukana ei tule valmiiksi hyviä rullia. Seuran vanhemmat luistelijat osaavat kyllä neuvoa valinnassa ja usein auliisti lainaavat omia vanhoja rulliaan kokeiltavaksi. Mutta Radarin Halot pelittävät itselläni kai ihan hyvin ainakin? Eipä ole paljon kokemusta muista.

TSG basic set

Ranne- ja kyynärsuojat ovat ihan hyvät perus suojat. Ne joutuvat joka tapauksessa vähäisemmälle kulutukselle kuin polvisuojat. Minulle rannesuojat eivät ole mikään mukavuuden multihuipentuma, mutta ne ovat ihan toimivat kuitenkin. Kyynärsuojat eivät ole ihan niin napakat ja laadukkaat kuin ne, mitä kokeilin open skatessa aikanaan, mutta kyllä niilläkin ihan porhaltaa vielä.

Polvisuojat sen sijaan… Ne ovat palvelleet fresarikurssin ajan ihan jees, mutta nykyään polviini tulee aina treeneissä mustelmia. Tämä johtuu siitä, että muoviosassa on pehmustetta vain keskellä ja kankaan sisällä oleva pehmuste loppuu vähän ennen tarrakiinnitystä. Minun jalassani ainakin muovin kova reuna asettuu kivasti kohdilleen tämän pehmusteettoman raon kanssa ja kolhii polviani kaatumisissa. Hiljattain teippasin ilmastointiteipillä polvisuojan muovin ja muun suojan väliin iskältä saatua solumuovia. Se on tosi hyvää pehmusteeksi. Kerros on ehkä vähän paksu, mutta enää en ole saanut mustelmia. Seuraavaksi hankintalistalla on kyllä joka tapauksessa uudet polvisuojat. Aika monella seurassamme on TSG roller derby 2.0 polvisuojat ja ostin sellaiset juuri, kun kävin katsomassa Kallio FINvitational-turnausta. Polvisuojista ja turnauksesta lisää sitten myöhemmin.

Eka scrimmi

Olen aikaisemmin ollut jännittynyt ja stressaantunut pelaamisesta ja scrimmaamisesta, kuten parista edeltävästä postauksesta näkyy. Samalla kuitenkin haluan kovasti mennä ja uskaltaa. Ilmoittauduin siis kaikesta huolimatta maanantain scrimmiin, etenkin fresarikurssi-kaverin oluen jälkeisen kannustuksen jäljiltä.

Maanantaina stressasin jo etukäteen. Jeesusteippasin polvisuojiini jotain fancya iskältä saatua solukumia. Polvisuojien alareuna kun on kovin pehmusteeton ja jo nyt polvieni mustelmilla on mustelmia. Tämä on tällainen väliaikainen ratkaisu; olen silmäillyt kyllä uusia polvisuojia. Kysyin pelinumeroista ja vastausta odotellessa mietin, mitä tehdä scrimmipaitojen kanssa. Lopulta en ehtinyt tehdä mitään scrimmipaitoja. Olin liian hätäinen ja lähinnä pilasin yhden valkoisen paidan. Onneksi inhosin sitä paitaa jo valmiiksi?

2017-5-16 paita

Pyörämatkalla treeneihin olin saavuttanut jännityksen sen asteen, jolla olen verrattain turta. Mietin omituisen viileästi, että jos oksennan jo matkalla jännityksestä, menen kyllä takaisin kotiin. Selvisin kuitenkin hallille ilman välikohtausta ja tuttujen naamojen näkeminen ja alkuverkka rauhoittivat. Alkuverkan aikana alkoi tuntua tavallisilta treeneiltä.

Lue lisää

Se kerta kun (melkein) itkin treeneissä

Joskus roller derby on myös rankkaa. Rullaluistelu on hauskaa ja uusien juttujen oppiminen myös. Mutta itse olen aina kamppaillut kovasti odotusten ja niiden täyttämisen kanssa. Eniten ehkä oikeastaan omieni. Viime treeneissä tehtiin treenien lopussa jamien aloituksia. Tai oikeastaan pelattiin yksittäisiä jameja. Viime kerrasta ja vanhempien tyyppien rohkaisusta päättäväisenä otin kiinni jammerihatusta, kun sitä tarjottiin minulle. En ole vielä päättänyt mitä pelipaikkaa haluan pelata, joten pyrin rohkeasti ja ennakkoluulottomasti kokeilemaan kaikkea.

Jammaaminen on raskasta. Olen vielä aika kömpelö luistimillani. Minulla on taipumus siihen, että menen liian kovaa ja yritän liian vaikeita juttuja omaan taitotasooni nähden. Tilanne vain vetäisee minut mukaansa enkä ajattele. Tämän seurauksena kömmin paljon takaisin jaloilleni ja uuvutan itseni.

Enkä muutenkaan ole missään huippukunnossa. Kahden jamin jälkeen olin ihan loppu. Olin tosi hengästynyt ja ihan jamin lopussa olin lentänyt kuperkeikkaa selälleni. Lue lisää

Apua, en ole enää fresari?

Minarit on nyt tavallaan läpäisty. Mutta mitä nyt tapahtuu? Ensinnäkin viimeistään nyt on aika liittyä oman seuran jäseneksi, jollei jo aikaisemmin ole liittynyt. Meillä tämä tarkoittaa jäsenmaksun maksamista, jonka seurauksena pääsee seuran facebook-ryhmään ja -chattiin ja foorumille. Siellä kulkee info kaikenlaisista treenaamiseen liittyvistä asioista, tapahtumista derby-skenessä ja varainkeruusta sekä kaikesta mitä haluat mahdollisesti kysyä. Ja chatin puolella rennommista kyselyitä ja huikkailuista. (Esim. se kerta, kun jostain sai nyhtökauraa halvalla. Ja tyypit, jotka muuttivat, huikkailivat tarvitsevansa juttuja/haluansa eroon tavaroistaan.) Totta puhuen jäseneksi olisi ollut ihan hyvä idea liittyä jo heti aluksi, koska on mukavaa olla porukassa ja pysyä ajan tasalla paremmin.

Treeniaikatauluja säädettiin vähän, sillä fresarikurssin time slot on nyt käytössä kaikille ja vastaavasti me uudet luistelijat saamme nyt osallistua all league treeneihin ja jos sääntökoe on läpi, niin scrimmeihin myös. (Ne tyypit, jotka eivät tulleet minareihin, saavat höntsätä ja yrittää minareita vielä myöhemmin tai potentiaalisesti tulla syksyllä sitten uudelle fresarikurssille.)

All league treeneihin meneminen jännitti. Lue lisää

Cateringia rullilla

Urheiluseurat eivät pyöri ilman rahaa. Porukka tietysti maksaa seuran jäsenmaksua ja treenimaksua, mutta ei sillä vielä seuraa pyöritä ja jos nämä maksut olisivat super-isot ei monella olisi enää varaa treenata. Etenkin kun derby on harrastus vähän muille(kin) kuin hyvätuloisille keski-ikäisille. Niinpä tehdään varainkeruuta. Olinkin fresarikurssin aikana auttelemassa brunssin keittiössä ja itseasiassa taas vei tiemme keittiöön, tällä kertaa häiden cateringin muodossa.

Itse lähdin yhden tyypin tilalle tarjoilemaan häihin, kun peruutus tuli vain pari päivää ennen h-hetkeä (vai hää-hetkeä?). Monet muut seuran tyypit olivat jo puurtaneet aikaisemmin järjestelyjen ja ruokien tekemisen parissa. Meidän hommamme oli laittaa juhlapaikka ja ruuat kuntoon ennen vieraiden tuloa ja sitten luistimet jalassa tarjoilla juhlavieraille juomia tiskin takaa ja varmistaa, että ruokaa on tarjolla. Ja tietysti muuten olla avuksi ja iloksi. Meillä oli tiimipaidat ja jokaisella vähän omanlainen derby-typpi asukokonaisuus.

Oltiin kaiken kaikkiaan 6 tuntia luistimilla, mikä oli rankkaa jaloille, kun niitä piti jännittää ihan eri tavalla kuin tavallisesti. Toisaalta tuli tosi eeppinen olo, kun osasi hienosti sujahdella pitkin keittiönurkkausta. Muistui mieleen se, kun open skatessa ja fresarikurssin ensimmäisellä kerralla ihaili luistelijoiden sulavuutta. Ja nyt varmasti joku katsoi meidän menoa ja mietti, että onpa hienoa. Ja illan loppuvaiheilla käytiin vähän pyörähtelemässä tanssilattialla, koska miksipä ei? Tulipahan todettua, että hitaiden tanssiminen luistimet jalassa on ainakin ihan mahdollista.

Ruokaa kehuttiin ja meitä kehuttiin ja kaikilla tuntui olevan mukava meininki. Meilläkin oli hauskaa, vaikka oli se myös raskasta hommaa. Itse en aikaisemmin ole kamalasti tykännyt mistään seurahommista. Enkä kyllä vieläkään tykkää tietyistä jutuista. (Kaikenlainen asioiden kaupustelu ihmisten ovilla tai omaa sosiaalista verkkoa pitkin on ahdistavaa ja kamalaa.) Mutta kaikenlainen yhdessä tekeminen on tosi hauskaa, kun samalla tutustuu vähän tyyppeihin ja pääsee tekemään juttuja.

FTP: viikko 13, minarit!!1!

Maanantaina oli taas extra-treenit. Meille sanottiin, että tulkaa, jos haluatte vielä viimeiset hiomiset ennen minareita, mutta jääkää myös ihmeessä kotiin, jos koette tarvitsevanne enemmänkin lepoa. Päätin mennä, mutta ottaa varovaisesti. Paikalla oli myös paljon pelaajia ym. seuran tyyppejä. Paljon treenattiinkin niin, että porukassa olisi aina joku kokeneempi. Tämän hyvä puoli oli se, että oli aina vinkkejä ja neuvoja saatavilla. Huono puoli oli se, että oma kömpelyys ujostutti. Toisaalta treenin jälkeen tuli juteltua parin joukkueen jammerin kanssa ja oli jotenkin helpottavaa kuulla, että kyllä se pelaaminen ja pakassa oleminen vielä jännittää kokenuttakin tyyppiä.

Läpsit luisteltiin vielä kerran. Itse tosin tein sen päätöksen, etten tänään turhaan yritä täysillä. Viimeksi nimittäin se veti oikean takareiteni jumiin pariksi päiväksi, enkä halua minareissa sitten köpötellä menemään ihan jumissa. Meille oli aikaisemmin myös kerrottu, että jos pääsee 25 kierrosta siinä 5 minuutissa, niin voi jatkaa treenaamista jo muiden kanssa, kunhan sitten ennen ensimmäistä oikeaa peliä on suorittanut sen 27 kierrosta. Tämä on ihan hyvä meidän fresareiden jatkamisprosentin kannalta, arvelisin.

Tiistai kului puuhaamalla mahdollisimman paljon kaikkea ei-derbyisää, jotta ei turhaan ajattelisi minareita enempää kuin on pakko. En oikein enää itsekään tiedä jännittääkö minua vai ei. Keskiviikkopäivällä jännitys alkoi vähän pyöriä tietoisuuden laitamilla, kun muut tyypit jännittivät fresarichatissa. Oli sellainen olo, että jotenkin tähän kai kuuluisi valmistautua. Katsoa että syö hyvin? Venytellä? Yrittää olla jotenkin innostuneempi? Tällä hetkellä lähinnä toivon, että ilta tulisi jo ja että olisin jo luistimet jalassa ja pian se olisi jo ohi ja voisin ostaa itselleni vaikka jäätelön, jolla sitten juhlia läpi pääsemistä tai johon itkeä. (Spoileri: en lopulta koskaan ostanut mitään jäätelöä.)

Lopulta luin monta lukua Ookiku furikabutte -mangaa. Olen huomannut, että urheiluanimesta ja -mangasta tulee aina sellainen tsemppi olo ja niin tuli nytkin. Pyöräilin hallille sellaisissa fiiliksissä, että ”nyt mennään ja tehdään!!”. Pukuhuoneessa vielä kaikki purkivat fiiliksiään ja jännityksiään samalla kun laittoivat varusteitaan päälle.
Lue lisää

FTP: viikko 12, osa 2

Pohdiskeluni läpseistä päätyi siihen, että viikossa en kuitenkaan saa ratkaisevaa eroa aikaan oman kuntoni suhteen. Siksi en ehkä turhaan ryntää lepopäivinäkin lenkille ja uuvuta itseäni turhaan. Sen sijaan keskityn käymään ahkerasti kaikissa tarjolla olevissa treeneissä ja koitan ujuttaa sinne niin paljon crossoveria kuin mahdollista. Ei minun tarvitse valita sen välillä, että treenaanko ihan hulluna vai en ollenkaan. Treenaan sen verran kuin tuntuu järkevältä ja katson mihin se riittää. Aina sitä saa uuden mahdollisuuden myöhemmin. (Kyllä, minulla on taipumusta hetkellisesti ylireagoida ja sitten kun olen nukkunut asian päälle, todeta, että olen ollut hupsu.)

Perjantaina sain uudet ulkorullani. Ne olivat tosiaan huomattavan pehmeät ja läpi asti samaa materiaalia. Eivät siis mitkään super hienot tai kalliit. Pääsiäisenä kävin kotikotona ja nappasin vanhoista inline luistimistani laakerit. Ne olivat ABEC 5-laatuiset ja molemmin puolin metallisuojatut. Naputtelin ne paikoilleen uusiin ulkorulliini. Koska rullat olivat kauttaaltaan vähän joustavaa muovia, laakerit tuntuivat menneen vähän vinoon ehkä. Ainakin kun niitä pyöritti sormien välissä, ne vempottivat vähän. Täytyy katsoa voisiko niille vielä tehdä jotain.Lue lisää