FTP: viikko 13, minarit!!1!

Maanantaina oli taas extra-treenit. Meille sanottiin, että tulkaa, jos haluatte vielä viimeiset hiomiset ennen minareita, mutta jääkää myös ihmeessä kotiin, jos koette tarvitsevanne enemmänkin lepoa. Päätin mennä, mutta ottaa varovaisesti. Paikalla oli myös paljon pelaajia ym. seuran tyyppejä. Paljon treenattiinkin niin, että porukassa olisi aina joku kokeneempi. Tämän hyvä puoli oli se, että oli aina vinkkejä ja neuvoja saatavilla. Huono puoli oli se, että oma kömpelyys ujostutti. Toisaalta treenin jälkeen tuli juteltua parin joukkueen jammerin kanssa ja oli jotenkin helpottavaa kuulla, että kyllä se pelaaminen ja pakassa oleminen vielä jännittää kokenuttakin tyyppiä.

Läpsit luisteltiin vielä kerran. Itse tosin tein sen päätöksen, etten tänään turhaan yritä täysillä. Viimeksi nimittäin se veti oikean takareiteni jumiin pariksi päiväksi, enkä halua minareissa sitten köpötellä menemään ihan jumissa. Meille oli aikaisemmin myös kerrottu, että jos pääsee 25 kierrosta siinä 5 minuutissa, niin voi jatkaa treenaamista jo muiden kanssa, kunhan sitten ennen ensimmäistä oikeaa peliä on suorittanut sen 27 kierrosta. Tämä on ihan hyvä meidän fresareiden jatkamisprosentin kannalta, arvelisin.

Tiistai kului puuhaamalla mahdollisimman paljon kaikkea ei-derbyisää, jotta ei turhaan ajattelisi minareita enempää kuin on pakko. En oikein enää itsekään tiedä jännittääkö minua vai ei. Keskiviikkopäivällä jännitys alkoi vähän pyöriä tietoisuuden laitamilla, kun muut tyypit jännittivät fresarichatissa. Oli sellainen olo, että jotenkin tähän kai kuuluisi valmistautua. Katsoa että syö hyvin? Venytellä? Yrittää olla jotenkin innostuneempi? Tällä hetkellä lähinnä toivon, että ilta tulisi jo ja että olisin jo luistimet jalassa ja pian se olisi jo ohi ja voisin ostaa itselleni vaikka jäätelön, jolla sitten juhlia läpi pääsemistä tai johon itkeä. (Spoileri: en lopulta koskaan ostanut mitään jäätelöä.)

Lopulta luin monta lukua Ookiku furikabutte -mangaa. Olen huomannut, että urheiluanimesta ja -mangasta tulee aina sellainen tsemppi olo ja niin tuli nytkin. Pyöräilin hallille sellaisissa fiiliksissä, että ”nyt mennään ja tehdään!!”. Pukuhuoneessa vielä kaikki purkivat fiiliksiään ja jännityksiään samalla kun laittoivat varusteitaan päälle.

Omatkin jalkani tutisivat vähän, kun aloitettiin.Alun lämmittelyn tuttu kaava rauhoitti vähän, samoin se, että vetäjät olivat kaikki tuttuja tyyppejä. Muistan jossain kohtaa miettineeni, että ”Jee, sain kivat tyypit mun tarkkailijoiksi”. Sitten tajusin, että oikeastaan kuka hyvänsä meidän ohjaajista olisi aiheuttanut saman reaktion. Aika nopeaa vauhtia käytiin juttuja läpi. Useinkaan en ehtinyt tehdä kuin kolme suoritusta ennen kuin kaikki vetäjät olivat todenneet, että valmis ja siirryttiin jo seuraavaan juttuun. Kaikki tuntui menevän aika ok, vaikkakin jalkojen tärinän takia tuntui, että haparoin ihan hassuissa jutuissa.

Aika keskivaiheilla oli sitten aika läpsien, jokaisen minareiden tekijän suurimman kuumotuksen. Päädyin ensimmäisenä luistelevaan ryhmään ja olin siihen aika tyytyväinen. En olisi yhtään tykännyt odottaa sitä 5 minuuttia muiden luistellessa. Läpsit itsessään olivat kokemus, joka meni sellaisen hengityksen rytmin ja sisäisen monologin sumussa. Pelotti mennä kovempaa, mutta samalla oli turhauttavaa, kun näki edessä menevän kaverin selän loittonevan hitaasti. Välillä oma tyyppi huusi millä kierroksella mennään ja että kiristä tahtia. Se herätti kyllä halun tehdä valmentajat ylpeiksi, mutta ei paljon muuta, koska paljon kovempaakaan ei enää jaksanut luistella. Jossain kohtaa hivoin puolapuita, kun jotenkin hetkeksi menetin hallinnan väsyneistä jaloistani. Kaaduin sen seurauksena kurvissa, mutta jostain selkärangasta tuli, että tee pyörähdys ja jonkun kuperkeikan ja ukemin rakkauslapsen jälkeen olin kuin ihmeen kaupalla naama menosuuntaan polvillani ja hetkessä jaloillani. Lopputulos oli minun osaltani 25 (ja puoli) kierrosta; paras tulokseni tähän mennessä.

Seuraavien tyyppien luistellessa omia läpsejään ekan kierroksen tyypit istuivat ja hengittivät ja kaikki kyselivät toisiltaan ”kuinka monta kierrosta”. Valmentajat, joilla ei ilmeisesti ollut seurattavaa tyyppiä radalla, kävivät myös kyselemässä ja onnittelemassa ja kannustamassa ja rauhoittelemassa. Tämä oli toinen syy miksi ekana oli kiva luistella; sai pidemmän tasaantumistauon.

Sitten jatkui vielä lisää taitoja. Toisessa puoliskossa oli enemmän kontakti ja pakkajuttuja. Pienen säikähdyksen koin, kun sanottiin, että tehdään whippejä ja muistin yhtäkkiä, että whipit on olemassa ja että en ole koskaan itse tehnyt niitä. Onneksi olin jossain vaiheessa katsonut netistä pari videota niistä. Mutta eivät ne olleet onneksi vaikeita ja selviydyin niistä ihan niin kuin kaikki muutkin. Jossain läpsien jälkeen jalat olivat lopettaneet jännityksestä vapisemisen ja minulla oli melkein jopa hauskaa. Paitsi että nyt jalat tuntuivat vähän heikoilta kaiken rasituksen jälkeen.

Samaan aikaan yllättävän pian ja ikuisuuden päästä viimeinenkin juttu oli testattu. Kaikki olivat läpäisseet ainakin taidot ja läpsitkin niin hyvin, että pääsisi treenaamaan all league-treeneihin muiden seuran tyyppien kanssa. Niin paljon heiteltiin läpyjä kaikille, mutta samaan aikaan oltiin yllättävän rauhassa. Se ei kai ihan heti uponnut ihmisten mieliin, että me oikeasti läpäistiin. Pukuhuoneessa sitten oltiin innoissaan ja pari tyyppiä puhui juhlimaan menemistä. Päätin, että voisin vaikka mennäkin, koska eihän sitä nyt kovin usein ole näin hyvää syytä juhlia. Ja olisi kiva taas vähän lisää tutustu tyyppeihin.

Tämä on nyt sitten tämän fresarikurssi-saagan viimeinen osa kenties. Muutama ”epilogi” saattaa vielä tapahtua ja muutekin varmasti jatkan bloggausta, vaikken kyllä ehkä ihan näin usein. Jollei nyt asiaa riitä paljon. Saa nähdä.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s