FTP: viikko 4

Maanantaiksi olin ilmoittautunut nso:ksi scrimmiin, mutta sitten sinne ei tarvittukaan porukkaa. Se ei kyllä edes haitannut, koska sainpahan toipua rauhassa conista (populaarikulttuuritapahtuma, ajattele Comic-conia tms.).

Keskiviikkona oli sitten taas omat treenit. Tänään aloitettiin ilman luistimia ja kokeiltiin hittaamista ensin ilman niitä. Se tuntui vielä jotenkin helpolta, mutta odotas vaan kun päästiin luistimille… Poikkeuksetta meinasin itse kaatua joka kerta, kun yritin hitata. Toiselle puolelle taisin saada aikaan jotain vähän tukevampaa rääpäisyä, mutta taas toinen puoli oli vaikea. Muutenkin tänään tehtiin enemmän kontaktijuttuja.

Myös käännökset tulivat vielä virallisestikin. Jotenkin ne menivät melkein vaikeammin kuin viimeksi. Mutta eivät ne ylitsepääsemättömiä silti olleet. Ja lopussa tehtiin vähän pakka-harjoitetta, mikä oli omalla tavallaan ihan hauskaa.

Huonompi juttu oli kuitenkin se, että onnistuin yhden kontaktiharjoitteen aikana kaatumaan vasemman nilkkani päälle jotenkin oudosti. Se ei kuitenkaan tuntunut sattuvan, kun vähän luisteli, joten meno jatkui. Sitten kaaduin kuitenkin uudestaan ihan lopun pakkaharjoituksessa ja sillä kertaa kirpaisi. Onneksi sitten oli jo lopun kyykkäily, johon ei niin paljon tarvittu nilkkaa. Nyt kuitenkin istun täällä leipäpussillinen lunta nilkan päällä ja ihmettelen, miksi tässä taloudessa ei ole yhtään ideaalisidettä. No jaa, haavereita sattuu, mutta harmittaa jo etukäteen tämän takia missatut treenit.

Mainokset

FTP: viikko 3

Keskiviikon omat treenit aloitettiin alkulämpällä ulkona, koska salissa oli meneillään koripalloturnaus. Tällaisen ilman luistimia tehdyn lämmittelyn aikana sitä tajusi, miten huonossa kunnossa oikeasti olen. Jotenkin luistellessa sitä ei niin tajua, kun tahti ei ole niin kova. Harjoitellessa mennään aika hitaasti vielä, kun on uusia taitoja opittavana.

Keskiviikon uudet taidot olivat yhdellä jalalla liukuminen (tuntui helpolta), hyppääminen (haastavaa, mutta tosi hauskaa jännittävällä tavalla) ja blokkien muodostamisen alkeita (mielenkiintoista ja pääsi tekemään ryhmässä). Vanhojakin juttuja kerrattiin ja etenkin T-stoppi, joka on ollut minulle ihan mahdoton toiselle puolelle, alkoi onnistua ilman, että tein jonkun mysteeripiruetin. Ei se vieläkään oikein mitään jarruta, mutta getting there…

Perjantaina puolestaan oli taas höntsä. Höntsässä tehtiin aika lailla meidän fresareiden ehdoilla. Harjoiteltiin pari pacelinea ja suunnanvaihtoja. Suunnanvaihdot olivat uutta, mutta osoittautuivat hauskoiksi. Olen huomannut, että monessa jutussa yleinen trendi on se, Lue lisää

Viikon treenit ja fiilikset

Keskiviikkona oli taas fresarien omat treenit. Jälleen kokeiltiin monta uutta juttua. Aluksi kertailtiin vähän jarrutuksia ja crossovereita lämmittelyksi. Ja takaperin liikkuminen, mikä viimeksi tuntui ihan mahdottomalta, tapahtui jo jotenkin. Ts. ainakin pari kertaa sali edestakaisin. Sitten päästiin swooppien ja pujottelun sekä steppien ja laukkaamisen saloihin. Steppaaminen oli tosi raskasta jaloille, enkä ollut erityisen hyvä siinä. Swooppaaminen ja pujottelu oli minulle hauskaa, vaikken voi niissäkään sanoa olevani hyvä. Jotenkin tykkään enemmän mennä kovaa.

destroyer-of-cones
Pujottelufiilikseni

Reidet olivat ehkä vähän väsyneemmät kuin viimeksi ja lopun kyykyn pitäminen oli jo kärsimystä. Kyykyt eivät ole koskaan olleet vahvuuteni.

Siitä huolimatta, että treenit olivat tosi kivat, jotenkin autolta kotiin kävellessäni tuli sellainen olo, että tuleeko tästä koko joukkueurheilukuviosta mitään. Noh, yleensä alut ovat aina tällaisia ja porukalla menee hetki ryhmäytyä. Ei sitä kai auta, kuin alkaa itsekin jotenkin aktiivisemmaksi.

Perjantain höntsässä tehtiin temppurataa ja viestiluistelua. Ekaa kertaa luistimet eivät puristaneet kovin pahasti. Ehkä jätin ne vähän löysemmälle kuin yleensä ja avasin myös yhden välin jalkapöydän päältä. Etenkin vasen jalkapöytäni on aika korkea, koska se murtui kerran, kun olin nuorempi. Viesti oli hauskaa. Arvostin, kun porukka oikeasti kannusti omiaan. Kaaduin kerran omalla viestikierroksellani, mutta ihme kyllä se ei nolottanut edes. Olin liian kiireinen pääsemään takaisin ylös ja liikkeelle. Oli herttaista, että tiimi, jonka vieressä kaaduin, huikkasi minullekin kannustuksia, kun jatkoin matkaa.

lacing-styles
Tällä hetkellä kokeilussa yhdistelty ja mukailtu versio wide forefoot ja high arches tapoja.

Höntsän jälkeen kaikki olivat taas innostuneita ja puheliaita, ehkä adrenaliinisen viestin jälkeen. Höntsästä jäi hyvä mieli. Hiljalleen on alkanut ryhmäytyminenkin ja puheilla on kaikenlaiset illanistujaiset ja oheistreenailut tms. Jotkut olivat menossa uimaan höntsän jälkeen, mutta itselläni oli muita velvollisuuksia. Ja uikkarini ovat liian pienet. Eivätkä ne oikein istu siihen, miten haluaisin pukeutua uimaan mennessäni.

Yleisesti urheiluvaatetilanteeni on kovin surullinen. Urheiluharrastukseni ovat tupanneet olemaan asun suhteen spesifisiä. Ju-jutsupuku, nyrkkeilyhanskat ja shinai-miekka löytyy, mutta ei esim. juoksukelpoisia lenkkareita tai normaaleja urheiluhousuja. Totta puhuen monet urheiluvaatteeni olen hankkinut sitä varten, että pukeudun piirroshahmoksi, joka harrastaa urheilua ja siten vaatteiden ja kenkien sopivuus oikeaan urheiluun on ollut toissijaista. Ehkäpä teen lähiaikoina jonkun reissun kirpputoreille?

Ekat höntsä-treenit

Perjantaina oli koko seuran yhteiset höntsä-treenit; treenit, joissa kaikki harjoittelevat yhdessä jotain jännää. Myös fresarit sisältyivät tähän ja minä tietysti halusin vain päästä taas luistimilleni. Tätä se alkuinnostus on. Paikalla oli joukkuelaisia ja muita tyyppejä ja päivän teema oli aurajarrutukset. (Ts. jotain mihin fresaritkin pääsivät hyvin mukaan.)

Olin etukäteen miettinyt, että onko se turvallista vapauttaa meidät fresarit sinne vaan muiden sekaan törmäilemään. Mutta toisaalta se ratkesi ihan hyvin sillä, ettei tehty liian vaikeita juttuja. Tai tehtiin juttuja, joiden vaikeustasoa voi nostaa ja laskea itse helposti. Aurajarrutukset ovat kuitenkin nopeasti opittavissa ainakin sellaisiksi, että niillä osaa pysähtyä jotenkuten ja hiominen sen jälkeen ei ole erityisen hasardia. Itseäni kuumotti pace line pujottelu ja pace line nyt muutenkin. Siitä tulee helposti ketjukolari, jos jonkun jarrutus menee pitkäksi. Mutta kuten viimeksikin, selvisin pujottelusta ihan ok ja siitä tuli hyvä fiilis.

Ja on sanottava, että muun seuran kanssa treenaamisessa on hyviä puolia. Opitaan ainakin toisten naamat ja ehkä ennen pitkää nimetkin puolin ja toisin ja on paljon porukkaa neuvomassa ja jelppaamassa. Ja kuulemma meistä fresareista ihan pidettiin siellä. Aww.

Kokeilin myös laittaa luistinteni nauhat eri tavalla kuin viimeksi. Nauhat kulkivat ensimmäisten reikien jälkeen suoraan seuraaviin menemättä ollenkaan ristiin ja jatkoivat siitä sitten normaalisti. Tämä teki varpaille enemmän tilaa, mutta kyllä ne samat varpaat silti puutuivat kuin ennenkin, ehkä vähän vähemmän kuin viimeksi? Katsotaan mitä keksin seuraavaksi.

Ekat treenit!

Eli tänään saapui vihdoin ensimmäiset oikeat harjoitukset. Kokonaiset kaksi tuntia aikaa päästä käsiksi luistelun saloihin. Hiukan lisästressiä tuli kyytien säätämisestä, kun vapaaehtoistuin ajamaan hallille ja ottamaan muita kyytiin. Olimme liikkeellä aikaisin, koska yhdellä kyydissä tulevista oli muille lainattavia kamoja. Pukuhuoneessa olikin vilinää, koska meitä oli aika paljon ja porukka järjesteli lainakamojaan jne.

Tänään päästiin kokeilemaan aika monia perusjuttuja, joista osa oli uusia. Aluksi ihan luistelemista, sitten pieni pätkä takaperin luistelua, paria erilaista jarrutusta ja kaatumista sekä crossovereita. Takaperin luistelua ei tehty paljoa ja siitä jäi tosi hutera olo. Se oli ehkä ainoa asia, mitä en koe oppineeni oikein ollenkaan tämän päivän jutuista.

what-i-think-i-do
Löysin netistä. Naurahdin.

Lue lisää