Joskus tuntuu vaikealta

Minun jälkeeni ensimmäinen erä uusia fresareita valmistui kurssilta ja on siirtynyt luistelemaan meidän kanssa. Olen nyt siis ”vanha” pelaaja. Aluksi se ei tuntunut oikein miltään. Oli kivaa, kun uudet ovat innostuneita ja rohkeita ja ahkeria ja tulivat jopa scrimmaamaan meidän kanssa. Ja kun olin tutustunut uusiin tyyppeihin jo jossain illanistujaisissa ja varainkeruu-hommissa ja gaalassa, ei ollut niin hankalaa tottua uusiin ihmisiin.

Pian alkoi kuitenkin tuntua oudolta se, miten pitää ottaa lisää vastuuta. Minun pitää olla siellä paikkaamassa ja kommunikoimassa ja selittämässä ja suorittamassa. Samalla, kun tuntuu, ettei kukaan enää neuvo minua! Tuntuu, että olen tullut huonommaksi pelaajaksi. Lue lisää

Mainokset

Oho, pääsin pelaamaan

Juuri kun pääsin sanomasta, että olen vakiintunut varapelaajaksi, kävi niin, että pari joukkuelaista oli matkoilla ja minäkin päädyin sitten ihan pelaamaan. Tiedossa oli peli Kalliota vastaan ja olin aika lailla samassa lineupissa kuin ennenkin. Tilanne oli siis tavallaan paras mahdollinen ensimmäiseksi peliksi, jossa oikeasti pelaan noin joka toisessa jamissa. Ensinnäkin, koska olin jo ollut mukana scrimmissä, jossa pelattiin Kalliota vastaan. Vastustaja oli siis tavallaan tuttu ja jos pärjäsin silloinkin, pärjäisin varmasti edes yhtä hyvin nytkin. Ja toiseksi olen ehtinyt tottua tämän lineupin tyyppeihin ja heidän kanssaan yhdessä tekemiseen treeneissä.

Kaikesta tästä huolimatta minua jännitti ihan sikana. Lue lisää

Elämää varapelaajana

12.10. pelattiin Suomi-cupin avausturnaus, jossa pelattiin Oulua vastaan ja 11.11. puolestaan pelattiin seuraavassa turnauksessa Tamperetta vastaan. Oma pelaamiseni näyttää toistaiseksi asettuneen siihen, että olen varapelaaja. Muistan kun aloitin fresarikurssin ja mietin, että olisi parasta ikinä olla juuri varapelaaja. Ei tarvitsisi oikeasti pelata ja voisi näin jotenkin poimia vain sen kivan osan joukkueeseen kuulumisesta. Pelkkää tyyppeihin tutustumista ja yhteisöllisyyttä eikä yhtään stressiä! Miten väärässä olinkaan.Lue lisää

Scrimmi! Joukkue!

Scrimmi-päivä valkeni nättinä. Sain nukuttua yllättävän hyvin. Poimin tyypit kyytiin ja ajelimme kohti Pasilaa. Matkalla mm. jännitettiin tulevaa ja puhuttiin fiiliksistä. Ja katsottiin video meistä ”scrimmaamassa” ekaa kertaa (kts. FTP: viikko 11, hei me scrimmataan!) ja itkunaurettiin sille.

Oli huimaa kävellä sisään halliin, jossa on alle puoli vuotta sitten ollut katsomassa derbyä ja tajuta, että täällä mekin tänään scrimmattaisi. Kun kaikki olivat saapuneet, käytiin meille uusillekin läpi pelipäiviin liittyvät perinteet ja tavat. Lue lisää

Kohti ensimmäistä scrimmiä toista joukkuetta vastaan

Lauantaina häämöttää scrimmi Kallio Rolling Rainbown B-joukkuetta vastaan. Scrimmi onkin kaikin puolin tervetullut, sillä pelikokemus on ainakin minulle tarpeen. SM-cup on tulossa ja olisi hyvä päästä kokeilemaan uusia lineuppeja ja uusien pelaajien osalta pelaamaan muita joukkueita vastaan. Ja onhan siinä ihan eri meininki, kun pelaa oman joukkueensa kanssa kaikki yhdessä. Etenkin, kun on vielä upouusi tähän joukkueeseen ja minun tapauksessani mihinkään joukkueeseen missään ikinä. Jotenkin odotan, että scrimmin yhteydessä taas vähän hitsaannutaan tiiviimmäksi joukkueeksi.

Ennen Kallio-scrimmiä oli kuitenkin vielä normaali maanantai-scrimmi ja joukkuetreenit perjantaina. Lue lisää

Joukkue??

Muistatteko, kun kriiseilin joukkuehauista? Ja siitä, miten haluan päästä pelaamaan, mutta edustusjoukkue pelottaa? Noh, rosterikomitea kokoontui ja päätti ottaa meidät kaikki uudet tyypit, jotka sinne hakivat. Ensinnäkin tätä uutista piti sulatella hetki. Oli jotenkin epäuskoinen olo. Olin oikeasti ihan täysin valmistautunut siihen, että minua ei välttämättä otettaisi joukkueeseen. Olin lohduttautunut sillä, että joukkueessa olo olisi muutenkin stressaavaa ja että elämäni olisi helpompaa rennosti harrastellen. Mutta en tietenkään ollut uskaltanut yhtään henkisesti varautua siihen, että pääsisin joukkueeseen. Lue lisää

Open skate 3: Retrospection

Noin puoli vuotta on kulunut siitä, kun aloitin roller derbyn ja nyt on aika uuden open skaten ja siitä seuraavan uuden fresarikurssin. On tosi hassu ajatus, että vain puolessa vuodessa ollaan siinä pisteessä, että olen innolla mukana näytösjameissa ja raijaamassa välineitäni uusien tyyppien kokeiltavaksi. Ja että pian meillä on minulle ensimmäistä kertaa minua uudempia tyyppejä, joista voi tulla meille uusia luistelijoita ja kavereita. Tätä sitten päiviteltiin porukalla myös muiden uusien tyyppien kanssa.Lue lisää

Takaisin kesätauolta ja joukkuehaku

Kesätauon jälkeen ensimmäiset palailivat treenaamaan jo elokuussa, mutta itse pystyin hyppäämään mukaan vasta syyskuun alusta alkaen. Kesätauon aikana olen ehkä vähän ehtinyt tottua ajatukseen, etten ole enää fresari. Etenkin, kun uutta open skatea ollaan pykäämässä pystyyn ja sen seurauksena uutta fresari-kurssia.

Kesän jälkeen tavallaan huoletti, että olen unohtanut kaiken. Lue lisää

Kesätreeniä? Zombies, run!

Mietin jo ennen kesätauon alkua, että jokin oheistreeni olisi kannattavaa, etenkin nyt kun ei ole niitä aikataulutettuja ja vedettyjä treenejä. Olen aina ollut tosi huono motivoimaan itseäni, kun treenaan yksin. Olen tottunut siihen, että menen sovittuna aikana sovittuun paikkaan ja joku kertoo mitä pitää tehdä ja kannustaa ja pitää tahdin yllä. Omiin oloihini jätettynä päädyn löysäilemään ja selaamaan puhelinta ja hidastamaan tahtia sellaiseksi, joka on miellyttävä eikä yhtään haastava.

Pohdin kesätreenimahdollisuuksiani ja päädyin ainakin siihen, että kokeilisin lenkkeilyä Zombies, run! -apin kanssa. Lenkkeilystä saisin lisää kuntoa ja kestävyyttä. Monesta lähteestä olen lukenut, että roller derbylle ideaalista olisi intervallijuoksu. Zombies, run! ei varsinaisesti ole intervallijuoksua, mutta se auttaisi minua ehkä pitämään vauhdin yllä.

Zombies, run! on siis podcastin, urheilu-apin ja mobiilipelin yhdistelmä. Lue lisää

Kuulumisia ja ne uudet polvisuojat

All league-treeneihin siirtymisen alkushokki alkaa kulua pois. Enää ei sinällään jännitä mennä treeneihin. Mutta edelleen katson aina mielenrauhani vuoksi, että onko joku muu uusista tyypeistä tulossa myös treeneihin. Muista uusista tyypeistä on nimittäin ihan uskomaton vertaistuki. Joskus sitä vähän pelkää, että on vanhempien tyyppien treenaamisen tiellä. Vaikka toisaalta ovathan joukkueen omat treenit sitten heitä varten ja on se parempi, että on tarpeeksi tyyppejä johonkin drilliin, vaikka sitten kömpelöitä ei-enää-fresareita, kuin että ei voitaisi tehdä jotain drilliä ollenkaan vähäisen treenaajamäärän takia. Mutta minkäs sitä omille epävarmuuksilleen noin vain tekee. Sentään taas vanhemmat tyypit kyllä kannustavat ja kehuvat, kun sen paikka on ja vakuuttelevat, että haluavat meidätkin sinne treeneihin.

Toisaalta olen myöskin oppinut jo ihan hirveästi taas lisää. Treeneissä tehdään paljon erilaisia pelitilanteita simuloivia drillejä ja ne avaavat usein todella hyvin yleistä pelinkulkua ja sääntöjä ja sitä, mitä missäkin tilanteessa kannattaa tehdä. Fresarikurssilla opetettiin meille luistelutaitojen perusteet, mutta nyt on pelinlukutaidon ja taktiikan vuoro. Ja no, niiden luistelutaitojen kartuttamisen myös. Etenkin nopeampi lateraaliliike ja se, että saisi koko ajan pidettyä perstuntuman jammeriin ovat työn alla. Ja minä yritän koko ajan muistuttaa itseäni pysymään matalammalla.

Jossain vaiheessa meiltä kyseltiin usein toiveita tulevan pelipaikan suhteen. Lue lisää