Open skate 3: Retrospection

Noin puoli vuotta on kulunut siitä, kun aloitin roller derbyn ja nyt on aika uuden open skaten ja siitä seuraavan uuden fresarikurssin. On tosi hassu ajatus, että vain puolessa vuodessa ollaan siinä pisteessä, että olen innolla mukana näytösjameissa ja raijaamassa välineitäni uusien tyyppien kokeiltavaksi. Ja että pian meillä on minulle ensimmäistä kertaa minua uudempia tyyppejä, joista voi tulla meille uusia luistelijoita ja kavereita. Tätä sitten päiviteltiin porukalla myös muiden uusien tyyppien kanssa.Lue lisää

Mainokset

Takaisin kesätauolta ja joukkuehaku

Kesätauon jälkeen ensimmäiset palailivat treenaamaan jo elokuussa, mutta itse pystyin hyppäämään mukaan vasta syyskuun alusta alkaen. Kesätauon aikana olen ehkä vähän ehtinyt tottua ajatukseen, etten ole enää fresari. Etenkin, kun uutta open skatea ollaan pykäämässä pystyyn ja sen seurauksena uutta fresari-kurssia.

Kesän jälkeen tavallaan huoletti, että olen unohtanut kaiken. Lue lisää

Kesätreeniä? Zombies, run!

Mietin jo ennen kesätauon alkua, että jokin oheistreeni olisi kannattavaa, etenkin nyt kun ei ole niitä aikataulutettuja ja vedettyjä treenejä. Olen aina ollut tosi huono motivoimaan itseäni, kun treenaan yksin. Olen tottunut siihen, että menen sovittuna aikana sovittuun paikkaan ja joku kertoo mitä pitää tehdä ja kannustaa ja pitää tahdin yllä. Omiin oloihini jätettynä päädyn löysäilemään ja selaamaan puhelinta ja hidastamaan tahtia sellaiseksi, joka on miellyttävä eikä yhtään haastava.

Pohdin kesätreenimahdollisuuksiani ja päädyin ainakin siihen, että kokeilisin lenkkeilyä Zombies, run! -apin kanssa. Lenkkeilystä saisin lisää kuntoa ja kestävyyttä. Monesta lähteestä olen lukenut, että roller derbylle ideaalista olisi intervallijuoksu. Zombies, run! ei varsinaisesti ole intervallijuoksua, mutta se auttaisi minua ehkä pitämään vauhdin yllä.

Zombies, run! on siis podcastin, urheilu-apin ja mobiilipelin yhdistelmä. Lue lisää

Kuulumisia ja ne uudet polvisuojat

All league-treeneihin siirtymisen alkushokki alkaa kulua pois. Enää ei sinällään jännitä mennä treeneihin. Mutta edelleen katson aina mielenrauhani vuoksi, että onko joku muu uusista tyypeistä tulossa myös treeneihin. Muista uusista tyypeistä on nimittäin ihan uskomaton vertaistuki. Joskus sitä vähän pelkää, että on vanhempien tyyppien treenaamisen tiellä. Vaikka toisaalta ovathan joukkueen omat treenit sitten heitä varten ja on se parempi, että on tarpeeksi tyyppejä johonkin drilliin, vaikka sitten kömpelöitä ei-enää-fresareita, kuin että ei voitaisi tehdä jotain drilliä ollenkaan vähäisen treenaajamäärän takia. Mutta minkäs sitä omille epävarmuuksilleen noin vain tekee. Sentään taas vanhemmat tyypit kyllä kannustavat ja kehuvat, kun sen paikka on ja vakuuttelevat, että haluavat meidätkin sinne treeneihin.

Toisaalta olen myöskin oppinut jo ihan hirveästi taas lisää. Treeneissä tehdään paljon erilaisia pelitilanteita simuloivia drillejä ja ne avaavat usein todella hyvin yleistä pelinkulkua ja sääntöjä ja sitä, mitä missäkin tilanteessa kannattaa tehdä. Fresarikurssilla opetettiin meille luistelutaitojen perusteet, mutta nyt on pelinlukutaidon ja taktiikan vuoro. Ja no, niiden luistelutaitojen kartuttamisen myös. Etenkin nopeampi lateraaliliike ja se, että saisi koko ajan pidettyä perstuntuman jammeriin ovat työn alla. Ja minä yritän koko ajan muistuttaa itseäni pysymään matalammalla.

Jossain vaiheessa meiltä kyseltiin usein toiveita tulevan pelipaikan suhteen. Lue lisää

Kallio FINvitational

Kallio Rolling Rainbow järjesti 3.-4.6. Kallio FINvitational -turnauksen. Moni tyyppi meidän seurasta oli lähdössä yleisöksi.  Päätin lähteä reissuun mukaan niin ikään, koska Suomen mittakaavalla iso derby-tapahtuma kuulosti mahtavalta kokemukselta eivät liput olleet kalliita siihen nähden, että pelejä olisi tosi monta katseltavaksi ja osallistuvat joukkueet olisivat tosi kovia ja huippu-derbyilijöitä.

Menomatkalla päädyttiin jopa parin tyypin kanssa samaan junaan ja etsiydyttiin porukalla tapahtumapaikalle. Derby-tyyppien oloisten ihmisten (potentiaalisia tuntomerkkejä mm. derby-merch, queerfeministisiä sloganeita sisältävät asusteet, vyölaukut ja yleinen kirjavuus) seuraaminen osoittautui toimivaksi taktiikaksi.

Pelejä oli ilo katsoa.Lue lisää

Varusteet: katsaus fresarikurssin jälkeen

Luistimet

Tein varmaan sen klassisen virheen, että luistimet ovat minulle liian isot. Jalkani on aika lyhyt ja leveä, kun taas käsittääkseni Riedell R3 on enemmän kapeaa mallia. Niinpä kenkä on minulle tarpeettoman pitkä vaikka jalkani mahtuu siihen sopivasti leveyssuunnassa. Erilaiset tavat pujottaa luistimen naruja ovat auttaneet vähän siihen, että jalka ei puudu tai lipsu kengässä. Kyllä näillä kuitenkin ihan luistelee enkä pihinä ihmisenä nyt ihan vielä viitsi ostaa uusia. Vähän tässä on kuitenkin operaationa kokeilla muiden luistimia niin saa parempaa kuvaa siitä, millaisia luistimia on tarjolla.

Gumballin toestopit ovat olleet kaikin puolin hyvät. En paljolti ajatellut niistä sen kummemmin mitään, kunnes luistelin ulkona ja käytin luistimen mukana tulleita toestoppeja, jotka olivat pienemmät ja tuntuivat tosi huterilta.

Rullat

Rullien valinta on tosi paljon kiinni lattiasta ja omista mieltymyksistä. Moni fresarikaveri sanoi, että heti, kun osti paremmat rullat ja vaihtoi pois luistimen mukana tulleista liukkaista, luistelu tuntui paremmalta. Uudet rullat kannattaa hankkia, jos luistimen mukana ei tule valmiiksi hyviä rullia. Seuran vanhemmat luistelijat osaavat kyllä neuvoa valinnassa ja usein auliisti lainaavat omia vanhoja rulliaan kokeiltavaksi. Mutta Radarin Halot pelittävät itselläni kai ihan hyvin ainakin? Eipä ole paljon kokemusta muista.

TSG basic set

Ranne- ja kyynärsuojat ovat ihan hyvät perus suojat. Ne joutuvat joka tapauksessa vähäisemmälle kulutukselle kuin polvisuojat. Minulle rannesuojat eivät ole mikään mukavuuden multihuipentuma, mutta ne ovat ihan toimivat kuitenkin. Kyynärsuojat eivät ole ihan niin napakat ja laadukkaat kuin ne, mitä kokeilin open skatessa aikanaan, mutta kyllä niilläkin ihan porhaltaa vielä.

Polvisuojat sen sijaan… Ne ovat palvelleet fresarikurssin ajan ihan jees, mutta nykyään polviini tulee aina treeneissä mustelmia. Tämä johtuu siitä, että muoviosassa on pehmustetta vain keskellä ja kankaan sisällä oleva pehmuste loppuu vähän ennen tarrakiinnitystä. Minun jalassani ainakin muovin kova reuna asettuu kivasti kohdilleen tämän pehmusteettoman raon kanssa ja kolhii polviani kaatumisissa. Hiljattain teippasin ilmastointiteipillä polvisuojan muovin ja muun suojan väliin iskältä saatua solumuovia. Se on tosi hyvää pehmusteeksi. Kerros on ehkä vähän paksu, mutta enää en ole saanut mustelmia. Seuraavaksi hankintalistalla on kyllä joka tapauksessa uudet polvisuojat. Aika monella seurassamme on TSG roller derby 2.0 polvisuojat ja ostin sellaiset juuri, kun kävin katsomassa Kallio FINvitational-turnausta. Polvisuojista ja turnauksesta lisää sitten myöhemmin.

Eka scrimmi

Olen aikaisemmin ollut jännittynyt ja stressaantunut pelaamisesta ja scrimmaamisesta, kuten parista edeltävästä postauksesta näkyy. Samalla kuitenkin haluan kovasti mennä ja uskaltaa. Ilmoittauduin siis kaikesta huolimatta maanantain scrimmiin, etenkin fresarikurssi-kaverin oluen jälkeisen kannustuksen jäljiltä.

Maanantaina stressasin jo etukäteen. Jeesusteippasin polvisuojiini jotain fancya iskältä saatua solukumia. Polvisuojien alareuna kun on kovin pehmusteeton ja jo nyt polvieni mustelmilla on mustelmia. Tämä on tällainen väliaikainen ratkaisu; olen silmäillyt kyllä uusia polvisuojia. Kysyin pelinumeroista ja vastausta odotellessa mietin, mitä tehdä scrimmipaitojen kanssa. Lopulta en ehtinyt tehdä mitään scrimmipaitoja. Olin liian hätäinen ja lähinnä pilasin yhden valkoisen paidan. Onneksi inhosin sitä paitaa jo valmiiksi?

2017-5-16 paita

Pyörämatkalla treeneihin olin saavuttanut jännityksen sen asteen, jolla olen verrattain turta. Mietin omituisen viileästi, että jos oksennan jo matkalla jännityksestä, menen kyllä takaisin kotiin. Selvisin kuitenkin hallille ilman välikohtausta ja tuttujen naamojen näkeminen ja alkuverkka rauhoittivat. Alkuverkan aikana alkoi tuntua tavallisilta treeneiltä.

Lue lisää

Se kerta kun (melkein) itkin treeneissä

Joskus roller derby on myös rankkaa. Rullaluistelu on hauskaa ja uusien juttujen oppiminen myös. Mutta itse olen aina kamppaillut kovasti odotusten ja niiden täyttämisen kanssa. Eniten ehkä oikeastaan omieni. Viime treeneissä tehtiin treenien lopussa jamien aloituksia. Tai oikeastaan pelattiin yksittäisiä jameja. Viime kerrasta ja vanhempien tyyppien rohkaisusta päättäväisenä otin kiinni jammerihatusta, kun sitä tarjottiin minulle. En ole vielä päättänyt mitä pelipaikkaa haluan pelata, joten pyrin rohkeasti ja ennakkoluulottomasti kokeilemaan kaikkea.

Jammaaminen on raskasta. Olen vielä aika kömpelö luistimillani. Minulla on taipumus siihen, että menen liian kovaa ja yritän liian vaikeita juttuja omaan taitotasooni nähden. Tilanne vain vetäisee minut mukaansa enkä ajattele. Tämän seurauksena kömmin paljon takaisin jaloilleni ja uuvutan itseni.

Enkä muutenkaan ole missään huippukunnossa. Kahden jamin jälkeen olin ihan loppu. Olin tosi hengästynyt ja ihan jamin lopussa olin lentänyt kuperkeikkaa selälleni. Lue lisää

Apua, en ole enää fresari?

Minarit on nyt tavallaan läpäisty. Mutta mitä nyt tapahtuu? Ensinnäkin viimeistään nyt on aika liittyä oman seuran jäseneksi, jollei jo aikaisemmin ole liittynyt. Meillä tämä tarkoittaa jäsenmaksun maksamista, jonka seurauksena pääsee seuran facebook-ryhmään ja -chattiin ja foorumille. Siellä kulkee info kaikenlaisista treenaamiseen liittyvistä asioista, tapahtumista derby-skenessä ja varainkeruusta sekä kaikesta mitä haluat mahdollisesti kysyä. Ja chatin puolella rennommista kyselyitä ja huikkailuista. (Esim. se kerta, kun jostain sai nyhtökauraa halvalla. Ja tyypit, jotka muuttivat, huikkailivat tarvitsevansa juttuja/haluansa eroon tavaroistaan.) Totta puhuen jäseneksi olisi ollut ihan hyvä idea liittyä jo heti aluksi, koska on mukavaa olla porukassa ja pysyä ajan tasalla paremmin.

Treeniaikatauluja säädettiin vähän, sillä fresarikurssin time slot on nyt käytössä kaikille ja vastaavasti me uudet luistelijat saamme nyt osallistua all league treeneihin ja jos sääntökoe on läpi, niin scrimmeihin myös. (Ne tyypit, jotka eivät tulleet minareihin, saavat höntsätä ja yrittää minareita vielä myöhemmin tai potentiaalisesti tulla syksyllä sitten uudelle fresarikurssille.)

All league treeneihin meneminen jännitti. Lue lisää

Cateringia rullilla

Urheiluseurat eivät pyöri ilman rahaa. Porukka tietysti maksaa seuran jäsenmaksua ja treenimaksua, mutta ei sillä vielä seuraa pyöritä ja jos nämä maksut olisivat super-isot ei monella olisi enää varaa treenata. Etenkin kun derby on harrastus vähän muille(kin) kuin hyvätuloisille keski-ikäisille. Niinpä tehdään varainkeruuta. Olinkin fresarikurssin aikana auttelemassa brunssin keittiössä ja itseasiassa taas vei tiemme keittiöön, tällä kertaa häiden cateringin muodossa.

Itse lähdin yhden tyypin tilalle tarjoilemaan häihin, kun peruutus tuli vain pari päivää ennen h-hetkeä (vai hää-hetkeä?). Monet muut seuran tyypit olivat jo puurtaneet aikaisemmin järjestelyjen ja ruokien tekemisen parissa. Meidän hommamme oli laittaa juhlapaikka ja ruuat kuntoon ennen vieraiden tuloa ja sitten luistimet jalassa tarjoilla juhlavieraille juomia tiskin takaa ja varmistaa, että ruokaa on tarjolla. Ja tietysti muuten olla avuksi ja iloksi. Meillä oli tiimipaidat ja jokaisella vähän omanlainen derby-typpi asukokonaisuus.

Oltiin kaiken kaikkiaan 6 tuntia luistimilla, mikä oli rankkaa jaloille, kun niitä piti jännittää ihan eri tavalla kuin tavallisesti. Toisaalta tuli tosi eeppinen olo, kun osasi hienosti sujahdella pitkin keittiönurkkausta. Muistui mieleen se, kun open skatessa ja fresarikurssin ensimmäisellä kerralla ihaili luistelijoiden sulavuutta. Ja nyt varmasti joku katsoi meidän menoa ja mietti, että onpa hienoa. Ja illan loppuvaiheilla käytiin vähän pyörähtelemässä tanssilattialla, koska miksipä ei? Tulipahan todettua, että hitaiden tanssiminen luistimet jalassa on ainakin ihan mahdollista.

Ruokaa kehuttiin ja meitä kehuttiin ja kaikilla tuntui olevan mukava meininki. Meilläkin oli hauskaa, vaikka oli se myös raskasta hommaa. Itse en aikaisemmin ole kamalasti tykännyt mistään seurahommista. Enkä kyllä vieläkään tykkää tietyistä jutuista. (Kaikenlainen asioiden kaupustelu ihmisten ovilla tai omaa sosiaalista verkkoa pitkin on ahdistavaa ja kamalaa.) Mutta kaikenlainen yhdessä tekeminen on tosi hauskaa, kun samalla tutustuu vähän tyyppeihin ja pääsee tekemään juttuja.